Kuukausi: kesäkuu 2018

Tellevision saksalaisten rikossarjojen logiikka ja suoraviivaisuus tarttuvat katsojaan ja pitävät häntä loppuun asti otteessaan. Tatort ratkoo Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin sijoittuvia rikoksia keskittyen nimensä mukaisesti tekopaikkatutkimukseen. Sen ensimmäinen jakso Taxi nach Leipzig esitettiin 1970.

Tuttuja ovat myös Schimanski, Derrick ja Vanha Kettu eli Der Alte, jota on tuotettu vuodesta 1976 lähes 400 jaksoa ja edelleen tulee uutta. Laadukasta viihdettä, niin sitä kai se on.

Viikko sitten iltauutisissa kerrottiin Saksan Bielefeldissä tapahtuneista myrkytystapauksista. Ari Armaturen konepajan kolmen työntekijän kuolema juuri ennen eläkkeelle siirtymistä vaikutti omituiselta. Pian ilmeni, että epäilyttäviä kuolemantapauksia on enemmän. Niitä oli sattunut vuodesta 2000 lähtien 21. Sellaista ei enää selitä tilastollinen vaihtelu, tapaukset kun ovat sattuneet saman tuotantolaitoksen tietyssä yksikössä. Kuolinsyynä on ollut sydäninfarkti tai syöpä.

Uutinen vaikuttaa suoranaiselta aiheelta, synopsikselta, mille tahansa rikossarjalle tai dekkarille.

Työntekijät alkoivat jokin aika sitten ihmetellä eväsleivissään olleita hiutaleita. Se antoi aiheen sijoittaa valvontakamera taukohuoneeseen, ja pian tallentui 56-vuotias mies sirottelemassa työtovereidensa eväsleiville jotakin jauhetta. Ensin sitä pidettiin vitsinä, mutta kun jauhe paljastui raskasmetalliseokseksi ja lyijyasetaatiksi, hyvin myrkyllisiksi ja vaikeasti elimistössä todennettaviksi aineiksi, oli piru niin sanotusti merrassa. Kaksi viimeistä uhria viruu sairaalassa, toinen koomassa ja toinen munuaisensa vaurioittaneena dialyysissä.

Poliisin tutkimuksissa on miehen asunnosta löytynyt  elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia, joita hän on käsitellyt. Poliisi epäilee miehen valmistaneen jo pidempään raskasmetalliyhdisteitä ja muita myrkyllisiä aineita. Mies kiistää häneen kohdistuvat epäilyt.

Työpaikalla näkymättömäksi luonnehdittu epäilty on työskennellyt firmassa lähes 40 vuotta, siis koko työikänsä. Hänet varmaankin on joskus palkittu kiitoksin ja kehuttu pitkästä työurasta. Hän on saattanut osallistua joidenkin myrkyttämiensä työkavereiden hautajaisiin ottaen osaa omaisten suruun. Sitten hän taas on jatkanut näkymättömänä työtään.

Joku suupaltti voi vuosikaudet myrkyttä työilmapiiriä, mutta vielä käsittämättömämpää on vuosikausia jatkunut oikean myrkyn kylväminen ja syöttäminen työkavereille. Ihminen on peräti omituinen konstruktio. Pahimmillaan salakavala, umpimielinen ja p…leen kademielinen.

Kun jonakin iltana katsomme tästä onnettomasta murhenäytelmästä saksalaisen tuotannon valmistaman televisiofilmin, silloin ehkä syvenee käsitys ”työmaan näkymättömästä” miehestä ja hänen motiiveistaan.

(829.)

 Seinäjoen uimahalli suljettiin viikko sitten henkilökunnan kesälomien vuoksi, joten piti perjantaina kesäkuun toiseksiviimeisenä päivänä käydä Vaasan pitkällä radalla uimassa perinteinen kolmen kilometrin testi. Kyseisen testin uin siellä vuosittain kahdesti – vuodenvaihteessa ja tähän aikaan. Eilen siihen oli viimeinen tilaisuus, sillä Vaasan halli meni seuraavana päivänä kesätauolle.

Uimahallien pitkät kesätauot tuntuvat käsittämättömiltä meistä kuntouimareista.Toki muutkin kuten vesijuoksijatkin jatkaisivat harrastustaan ilman taukoja samoin kuin lapsiperheet pulikoisivat lämpimässä vedessä. Tosiasia on, ettei kuntouinti avovedessä onnistu niin kuin hallissa. Meressä tai järvessä polskutellaan eikä niissä vesissä juuri kuntouida tai harrasteta vesijuoksua.

Kylmät, tuuliset ja sateiset olot eivät innosta avoveteen.  Niin, miksi uimahalli ei voisi palvella veronmaksajia samalla tavalla kuin Seinäjoen kaupunginkirjasto, joka oli juhannuksena avoinna. 

Uiminen viidenkymmenen metrin altaassa poikkeaa hieman uimisesta puolta lyhyemmässä altaassa. Pitkässä altaassa vauhti tuppaa ainakin aluksi hidastua huomaamatta pitkällä altaan suoralla. Pian meno vakiintuu. Sen sijaan lyhyessä altaassa uimaan tottuneen on helpottava huomata, että pitkässä altaassa matkaa laskiessa jäävät pois 25 ja 75 metrin käännökset. Niistä kun aiheutuu pidempää matkaa uidessa helposti laskuissa sekoamista.

Sön Vaasan uimahallin kahviossa tuhdin annoksen lohikeittoa, niin siinä sopassa oli kohtalaisen isoja lohenpalasia kermaisessa liemessä. Eipä sitten kuin kohti kotia.

Ennen Ylistaroa alkoi vaivata perinteinen raukeus. Vähitellen sehivuttautui väsymykseksi, Sivuikkunoita avaamalla ja sulkemalla pidin itseäni valppaana. Kotona purin uintidatan ja olin uinut  jokseenkin samoin kuin tammikuussa. Puolen vuoden uintikilometrejä on 150. Ne ovat koostuneet 50:stä 3 kilometrin suorituksesta.

Palaan altaaseen heinäkuun lopulla kun Seinäjoen halli avataan.Tarkoitukseni on käydä muutama kerta elo= ja syyskuussa kokeilemassa Tampereelle Kalevan uintikeskuksen yhteyteen valmistuvaa maauimalaa ja sen 50 metrin allasta, ja Kalevan uintikeskuksessa on samanmittainen sisäallas. Mansessa kun väkeä piisaa joka altaaseen.

Seinäjoellekun toivotaan silloin tällöin maauimalaa. Minä en sellaista kannata, mieluummin nykyisen altaan jatkamista viisikymmenmetriseksi. Maauimala on näillä leveysasteilla avoauton kaltainen: kauniina kesäpäivänä mukava lelu, muuna aikana joutava.

(828.)

Lidlissä kuulutus ilmoittaa, että kassa kolme avataan. Siirryn siihen jonoon. Edessäni on yksi asiakas ja taakseni tulee nuori mies jolla on kannettavanaan kaksi 18 Nobelaner-tölkkiä pahvilaatikon pohjalla. Tarjoan hänelle paikan edessäni.

Hän kiittelee ja sanoo hankkineensa olutta  palkitakseen itseään keittiöremontista. Sitten hän jatkaa, että vaimon kesäloma alkaa ylihuomenna, että siinä mielessä tarjousolut on paikallaan. Enemmänkin hänellä olisi ollut kerrottavaa,  mutta jono vaatii häntä etenemään. Kootessaan kassan ohittaneita  ostoksiaan hän jatkaa vielä, ettei hän juuri olutta juo.

Kotiin päästyään hän vie oluet kylmiöön ja kun hän palaa iltavuorosta, juo hän pari Nobelaneria ja mittailee katsellaan lähes valmista keittiöremonttia. Vaimo ja lapsi ovat sikeässä unessa. Mies menee nukkumaan ja nukahtaa saman tien.

Aamulla nainen näkee tiskipöydällä kaksi tyhjää oluttölkkiä. Huuhtelee ne, koska ei siedä oluen hajua ja laittaa tölkit tiskipöydän alle.

Palatessani Lidlistä pohdin, kuinka korkean mainostornin huipulle vaihdetaan kellonajat, jos liike lisää tai supistaa aukioloaan? Hoitaako sen palokunta tikasauton avulla, vai onko kaupungissa tuollaiseen  yrittäjää. Joka tapauksessa korkealle pitää nousta. 

Poikkean vielä kadun toiselle puolelle ja ostan mansikanmyyjältä litran mansikoita. Hänen korttipäätteestään loppuu paperi ja hän sanoo, että soittaa jollekin, joka tuo paperia. Koska kojun takana on pankkiautomaatti nostan siitä kaksikymmentä euroa ja maksan mansikat ja jatkan kotiin.

Joudun odottamaan valoissa vihreää ja huomaan tolppaan teipatun ja osittain repeytyneen lapun ja siinä tekstin, joka kertoo keräyksestä kodittomille koirille. Koska lapusta osa on repäisty, siitä ei selviä miten ja missä keräys toteutetaan ja kuka sen järjestää.

Seinäjoella en juuri koskaan näe kodittomia koiria. Vai viedäänkö sellaiset heti johonkin säilytykseen, ja jos niitä ei niitä haeta, ne julistetaan kodittomiksi, ja eläinystävät alkavat hoitaa niitä. Vai kerättäisiinkö täällä Pietarin kodittomille koirille koiranruokaa, leluja, hoitovälineiden ja muuta sellaista. Parempi se niin on, kuin että niitä alettaisiin tuoda tänne. Levittäisivät kaiken maailman tauteja. Toki humaania se olisi.

Sihautan yhden Noblanerin ja kaadan sen lasiin. Ohuen vaahtokerroksen alla kimmeltää kullankeltainen olut. Maistan ja haistan hieman metallisen aromin.

(827.)

Putosi kuin hohtimet kaivoon.

Ennen jalkapallon MM-kisoja pidin Saksaa ja Brasiliaa mestarisuosikkeina. Se on enää 50-prosenttisesti mahdollista, koska Saksa putosi eilen alkukarsinnassa hävittyään Etelä-Korealle, jolle voitto oli merkityksetön. Sen sijaan Meksikolle Etelä-Korean voitto takasi jatkon. 

Saksalle nöyryytys eli karsiutuminen näin varhain on lähes maailmanloppu. Yhtä tylysti sen on viimeksi käynyt 84 vuotta sitten vuonna 1934 pudottuaan alkukarsinnassa.

Tänään torstaina kun vilkaisin mitä tahansa saksalaista lehteä hallitsi niitä sama aihe:

Deutschland raus! 

”Pelasimme mukavuusalueella”, toteaa päävalmentaja Joachim Löw. 

”Joka joukkue olisi pelannut mielellään meitä vastaa”, päättelee joku pelaaja. 

Saksan aiempi päävalmentaja Berti Vogts vaatii kovia seurauksia, joillekin pelaajille pitää jopa näyttää ovea. Hänen mukaansa joukkueen peli oli ylimielistä, ideatonta ja saamatonta. Olivatko sankarimme liian tyytyväisiä?

***

Mesksiko ottaa kaiken ilon irti ja suitsuttaa kiitosta Etelä-Korealle sen avustettua Meksiko jatkamaan pelejä. Meksikolainen lentoyhtiö tarjoaa 20 prosentin alennuksella lentoja Souliin. Niin sitä pitää.

***

Saksan viimeinen MM-ottelu tuli kalliiksi muutenkin kuin jalkapallomaineen kolhiintumisena. Työelämän kustannukset olivat keskiviikon iltapäivältä 130–200 miljoonaa euroa. Tällaiseen kuluerään päätyvät työnantajia lähellä olevan tutkimuslaitoksen, Institut der deutschen Wirtschaft eli IW:n ekonomistit laskelmissaan.

Peli alkoi keskiviikkona kello 16, jolloin 30 prosenttia työntekijöistä on töissä. Jos heistä joka toinen katsoi ottelua keskimäärin tunnin tekemättä sen jälkeen rästitöitä, saattoivat menetykset hipoa 200 miljoonaa euroa.

Ekonomisteilla on kuitenkin sen verran pelisilmää, että näkevät pelin katsomisen työpaikalla vahvistavan yhteenkuuluvuutta, joka taas voi vaikuttaa tuottavuuteen. ”Aina ei ole kyse vain rahasta, vaan myös tiimihengestä – ja silloin parasta on työkavereiden kanssa katsoa jännittävää futismatsia”, IW:n työmarkkinaekspertti Christoph Schröder sanoo.

(826.)

Väärin valittu.

Niin voisi sanoa Turkin presidentiksi viisivuotiskaudelle valitusta Recep Tayyip Erdoganista. Maassa käytiin sunnuntaisten presidentinvaalien kanssa samaan aikaan parlamenttivaalit, joissa Erdoganin ”Oikeus ja kehitys” eli AKP sentään hävisi kahdeksan prosenttia, mutta säilytti mahtiasemansa islamistis-nationalistisen liittolaispuolueen MHP:n tuella. Näin Erdogan voi luottaa, että hän saa parlamentin enemmistön tuella läpi tarvittavat lait, joilla juurruttaa valtaansa.

Äänestivätkö turkkilaiset väärin, kun 52,5 prosenttia äänioikeutetuista antoi äänensä Erdoganille, Turkin suosituimmalle poliitikolle – ja valitsivat hänet puolen kansan presidentiksi. Jos asukasluvultaan 80-miljoonaisen Turkin presidentti olisi valittu edes suurin piirtein demokratian pelisääntöjä noudattaen, jolloin myös opposition ääni olisi kuulunut, tulos olisi ehkä vaatinut toisen kierroksen.

Seuraavat viisi vuotta Erdogan ajaa Turkkia syvällisesti uskonnolliseksi ja nationalistiseksi yhden miehen yksinvallaksi. Se ei edes ole vaikeata, sillä hänen käytössään on presidentillinen ja parlamentaarinen koneisto. Sääli, sillä Turkki on joskus ollut maallinen ja Eurooppaan suuntautunut valtio. Nyt se romuttaa täyttä päätä demokratiaa kaventamalla oikeusvaltion periaatteita kuten sananvapautta ja toisinajattelevien suvaitsevaisuutta.

Erdogan ilmoitti, että hän haluaa kieltää vaaleissa ehdokkuuden niiltä, jotka ovat olleet pidätettyinä tai  vangittuina mielipiteidensä vuoksi. Se viesti osuu kurdivähemmistöön. Usein pidätykset tehdään ilman sen kummempia oikeustoimia ja kuulematta asianomaisia. Parin vuoden takaisen epäonnistuneen sotilaskaappauksen jäljiltä tyrmään pantiin 50 000 ihmistä.

Tällä kertaa vielä onnistui kurdimyönteisen HDP-puolueen puheenjohtajan vankilassa istuneen Selahattin Demirtaşin asettua ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Mutta ei enää, sillä hän ainakin varoitti Erdogania.

Näyttää siltä, että Turkin valtaeliitti raivaa vastustajat armotta sivuun. Nopein ja tehokkain keino on julistaa toisinajattelijat terrorismin tukijoiksi, eikä mitään todisteita tarvita. Maassa on tällä hetkellä 200 000 vankia ja Istanbulissa on Euroopan suurin vankila Silivri, jossa on yli 10 000 paikkaa, eikä se ole ainoa.

***

Turkkiin sopii itäsaksalaista perua oleva kevennys: Valtaeliitti julisti kansaa ilahduttaakseen kilpailun, jossa he saivat esittää maan politiikasta ja poliitikoista kärkevääkin arvostelua. Viestejä tuli ovista ja ikkunoista. Kansa oli innoissaan ja tyytyväinen kun se kerrankin pääsi arvostelemaan eliittiä ja maan yksinvaltaista politiikkaa.

Mutta riemua kesti vain hetken.

Kilpailun palkintojenjako veti ilmeet synkiksi: Ensimmäinen palkinto seitsemän vuotta kuritushuonetta,  toinen kolme vuotta vankeutta ja kolmannelle vuosi vankilaa.

(825.)

Tuttu ilmaisu urheilusta ja urheilijasta: ”Oli kuin maansa myynyt.”

Lauseen sisältöä ei sen kummemmin tarvitse selittää, sillä – onneksi – kyse on lähinnä urheilussa käytetystä lauseesta. Sen ilmaisuvoiman määrittelee käyttäjä ja vastuun ottaa kuuntelija.

Meneillään on aika, jolloin jalkapallo rynnii koteihimme päivittäin kolmen suoran televisioähetyksen voimalla MM-kisoista. Ei ole noita kisoja Tukholman jälkeen 1958 käyty näin lähellä. Pietariin Seinäjoelta tulee jonkin verran pidemmästi kuin Turun kautta Tukholmaan, jonne matkaa on noin 600 kilometriä.

Otteluja seuratessa ei voi välttyä havainnolta, jonka mukaan joku näyttää ”maansa myyneeltä”. Usein sillä kuvaillaan niukan tappion kärsineiden pelaajien tunteita kimakan loppuvihellyksen ujeltaessa. Pettymyksen ankaruutta lisää se, jos joukkueessa on pelannut joku tähtipelaaja, kuten vaikkapa maailman parhaaksi luonnehdittu Lionel Messi. Taannoinen valokuva, jossa Messi poistuu stadionilta Kroatian peitottua Argentiinan, kertoo enemmän kuin selostaja Mertaranta tuhannella sanalla.

Television ääressä voi vain todeta, että kyse on – onneksi – vain urheilusta. Ja kymmenien miljoonien eurojen urheilijasta.

Epäterveen urheiluhengen iskut koki Ruotsin Jimmy Durmaz, 29. Hänen taklauksestaan Saksa sai pelin lopussa vapaapotkun, josta tuli Saksan voittomaali.

Durmaz on syntynyt Ruotsissa Syyrian ortodoksiseen perheeseen, perhe on muuttanut Ruotsiin Kaakkois-Turkista. Siinä aineksia sosiaalisen median kammottaville vihaposteille, joita Durmaz`lle kasaantui hetkessä tuhansia. Ja kun kansa pääsee tuomitsemaan, niin siinä ei säästellä sanoja eikä uhkauksia. Durmaz`lle ilmaantui nopeasti nimekkäitä puolustajia ja ensimmäisten joukossa oman maajoukkueen pelaajat. Hän itse sanoi edustavansa ylpeänä maataan.

Aina kun seuraan televisiosta jalkapalloa ja muita joukkuepelejä valkenee se seikka, että kyse on koko joukkueesta: se onnistuu tai epäonnistuu – yhdessä. Niin se on Lauri Markkasen Chicago Bullsissakin.

Timo Jutila sanoi vuoden 1995 jääkiekon MM-kisojen voittolämärinsä jälkeen, että se oli koko joukkueen ansiota!

***

Mahdetaanko Saimaan rannalta huvilatontin ulkomaalaiselle myynyttä luonnehtia urheiluun liittyen, että olo on kuin maansa myyneellä?

(824.)

Iran on 80-miljoonainen jalkapallomaa, asukasluvultaan siis Saksan kokoinen. MM-kisoissa Iran on toista maata kuin muut.

Kansainvälisen mahtipolitiikan vuoksi Iran on saanut ja saa kärsiä. Joukkue on joutunut itse hankkimaan niin pelikengät kuin peliasut, ja kun ne rikkoutuvat, niin käy usein pelin tuoksinassa, ne on itse korjattava. Iranilaisilla ei ole varaa fanipaitoihin eikä ottelujen jälkeen pelipaitojen vaihtamiseen, josta on tullut rituaali.

Tämä johtuu presidentti Donald Trumpin määräämistä pakotteista. Amerikkalainen Nike joutui perumaan Iranin kansa tehdyn sponsorointisopimuksen, ja pelaajien on täytynyt hankkia asusteensa omalla kustannuksellaan eurooppalaiselta Adidakselta. Toivottavasti Melania Trump saa puhuttua järkeä miehelleen, jotta tällaiset älyttömyydet loppuvat!

Yleensä isot urheilumerkit haluavat avokätisesti tukea MM-kisoihin osallistuvia joukkueita. Nyt Iranin joukkue jopa ompelee itse pelinumerot paitoihin. Ja eikö käynyt niin, että Ramin Rezaeian numero kaksi meni väärinpäin, mutta sille ei enää mitään voinut kun ei ollut varapaitaa.

Iranissa jalkapallo-ottelu saa isonkin kaupungin hiljaiseksi. Katsomot ovat täynnä ja kahviloissa seurataan herpaantumatta televisiolähetyksiä, niin ja se on vain miesten oikeus. Naisten pitää työskennellä. Mutta jos nainen haluaa ehdoin tahdoin ottaa riskin ja menee jalkapallokatsomoon, pitää hänen naamioitua mieheksi liimaamalla leukaperäänsä tekoparta ja vaihtamalla huivi myssyksi ja kauhtana kaksilakeiseksi. Katsomossa pitää olla hiljaa, eikä laulaa kannustuslaulua, jolloin siveyspoliisi voi tunnistaa äänestä sukupuolen, ja se tietää ruoskaa ja vankilaa. Viranomaisten mukaan miesten laulut kun ovat niin roiseja, ettei niitä sovi naisten kuunnella saati laulaa. Naiset siis pysykööt poissa peliareenoilta.

Venäjän MM-kisoihin on matkustanut myös iranilaisia naisia, jotka viikko sitten olivat kannustamassa omiansa voittoon Marokosta naamioitumatta miehiksi ja osallistumalla kannustuslauluihin. Pelin jälkeen voittoa riemuittiin kaduilla pikkutunneille asti käsi kädessä miesten kanssa naisten jopa heilutellessa huivejaan. Mullistava kokemus, kotimaassa kun seurauksena olisi ollut raippaa ja tyrmää.

Tänä iltana Iran pelaa Espanjaa vastaan, ja vaikka voittoa ei tulisi, voidaan sellaisena ja vielä merkityksellisempänä voittona pitää sitä, että Teheranissa voi kahdella stadionilla seurata ottelua screeniltä. Ensimmäisen kerran – ja myös naiset.

Urheilulla on merkitystä ja vaikutusta.

***

Tekstini perustuu Cicero.de -lehden 20. 6. Chiara Thiesen artikkeliin Ein kleines Wunder [Pieni ihme].

(823.)

Renkaissa kuuden barin ilmanpaine, ja otan suunnan Peräseinäjoelle.

Siellä juon kahvit huoltoasemalla kiertoliittymän tuntumassa.  Mielessäni käväisee ajatus ajella Virtain suuntaan ja koukata jonkin matkan päässä Jalasjärvelle vievälle tielle. Muuan tyyppi huoltoasemalla sanoo, että sillä reitillä on hiekkatietä, ja niin lähden polkemaan kohti tie numero 19:ää ja siitä Jalastuuleen.

Ison kahvion muutamassa pöydässä ruokaillaan, ja syötyään ihmiset palauttavat tarjottimet astioineen telinehökötyksiin. Ihmisiä lähtee ja heitä tulee kaiken aikaa lisää niin, ettei voi sanoa, väheneekö vai lisääntyykö väki. Paikka vaikuttaa suositulta, ohi kun kulkee vilkas liikenne ja tilaa on pitkille rekoille. Poistuessani huomaan oven, jonka päällä lukee ”Suihku ja sauna”. Huoltoaseman takana on useita rekkoja, kai niiden kuskit ovat käyneet saunassa ja syötyään pitävät lepotaukoa, kunnes ajopiirturi sallii jatkaa matkaa.

Palaanko Seinäjoelle vai ajelenko Kurikan kautta Koskenkorvalle ja edelleen kotiin. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Valtatie kolmea seuraa lyhyt pätkä kevyen liikenteen väylää, jonka päätyttyä jatkan valtatien oikeata reunaa. Näin lauantaina raskas liikenne on vähäistä eikä muukaan liikenne ole sanottavan vilkasta. Sen sijaan tuuli ja sen ärhäkän puuskat röykyttävät niin, että minun pitää kiristää otetta ohjaustangosta.

Kurikkaa lähestyessäni pääsen kevyen liikenteen uralle, joka vei aina Koskenkorvalle. Koskenkorvalla juon cociksen. Lähtiessäni huoltoaseman pihaan tulee rahisevalla naistenpyörällä rempseä ukko, joka huutaa terassilla istuville tutuille: ”Niin tuulee, ettei grillaamisesta tullut mitään, notta piti tulla tänne.”

Ilmajoen keskusta on hiljainen, mutta kun Mannerheim-oopperan toiseksi viimeinen esitys päättyy, purkautuu parkkipaikoilta satamäärin autoja hakeutuakseen omille teilleen. Kun murjon eteenpäin, olen kotona tunnin päästä.

Hiljaiselta vaikuttaa Seinäjokikin lauantaina iltapäivällä. Kotipihassa muistan tai oikeastaan kuulen, että naapuritontin pihanurmikolla on menossa ulkoilmakonsertti, sellainen pienimuotoinen. Ei pääsylippuja, ei oluen eikä makkaran myyntiä. Ei myöskään keltaliivisiä järjestyksenvalvojia. Aurinkoa, Laitakaupungin orkesterin elävää musiikkia ja yleisö nauttii. Ulko-ovella vastaan tulee hyväntuulisena yläkerran rouva, joka sanoo menevänsä konserttiin kun sellainen noin lähellä on.

Lataan pyöräilytiedot tietokoneeseen, kuuntelen soittoa ja näen terassilta, kuinka väki nurmikolla viihtyy. Sitä on lapsista ja nuorista aikuisista iäkkäisiin. Myöhemmin – konsertti päättyi tasan kello 18 – havaitsen, ettei nurmikolla näy roskan roskaa, eikä ruohomatto ole edes tallatun näköinen.

Lusikoidessani keittoa ja energiavarastojen täyttyessä mielen valtaa lähes sillanpääläisen suvinen olo. Sitä täydentää Islannin tasapeli jalkapallon MM-ottelussa Argentiinasta. Se on melkein kuin kotijoukkueen voitto.

***

Kuva on äskeiseltä Saksan-reissultani erään kyläkapakan, Dorfkrug,  ikkunalta. Siinä  koirat toivovat sisään menneiden isäntien ja emäntien kysyvän, että saisiko vettä myös lemmikeille. Asiallinen muistutus.

(822.)

Ei ihme, että fyysikko Ken Bray englantilaisesta Bathin yliopistosta on pohtinut täydellistä rangaistuspotkua eli maalin tekoa pilkulta, sillä Englannin jalkapallomaajoukkue on peräti kehno rangaistuslaukauksissa. Sen maaliprosentti on vaivaiset 14 kaikista rankkareista. Kuinka helppoja maaleja ne olisivat.

Saksa sen sijaan on suvereeni 83:n osumaprosentilla kun pallo pitää toimittaa verkkoon yhdestätoista metristä. Lähelle sitä pääsee Argentiina.  Bray tutkii kirjassaan ”How To Score – Science & The Beautiful Game” [Miten tehdä maali–Tiede & Kaunis peli] täydellistä rangaistuspotkua:

1. Ensinnäkin valmentajan on valittava etukäteen laukojat heidän osumamääriensä perusteella, eikä hänen tarvitse enää kysyä, kuka haluaa ampua rankkarin.

2. Pallo pitää sijoittaa juuri oheisen kaavakuvan mukaisesti, eli kuviossa on piirretty säde maalivahdin koon ja hänen ulottuvuutensa perusteella. Jos laukaus tulee tälle alueelle, on maalin todennäköisyys vain noin 50 prosenttia. Tämän alueen ulkopuolella todennäköisyys on jo hieman yli 80 prosenttia.

3. Täytyy myös muistaa, ettei ampuja saa hermoilla. Negatiivisten ajatusten häivyttämiseksi hänen on kuviteltava täydellistä laukausta. Silloin hän useimmiten onnistuu.

Kaikki kolme kohtaa toteutuivat perjantaina kun kaksi minuuttia oli pelattu ja Ronaldo sijoitti rankkarin Espanjan maaliin. Pallo meni oikeanpuoleiseen 80 prosentin lohkoon ja Espanjan maalivahti aavisti päinvastaiseen puoleen.

Ronaldo oli itse varmuus, vaikka Espanjan maalivahti yritti häntä hermostuttaa ja oikeus oli aamulla langettanut veropetoksesta kovan tuomion.

 

Näillä Ken Brayn ohjeilla rangaistuspotkut tuottavat tulosta. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että myös maalivahti perehtyy kaavion periaatteisiin. Niin, ja torjumisessa häntä auttaa salamannopea aavistaminen ja onni. Ja sitten on kaikenlaisia väliin tulevia tekijöitä, jotka suosivat maalivahtia, mutta myös rangaistuspotkun antajaa.

(821.)

Sama asia joka neljäs vuosi, eikä siitä nytkään pääse livahtamaan: Kuka voittaa jalkapallon MM:n? Kisat alkavat tänään.

Saksa voitti viimeksi eli vuonna 2014 ja se on voittanut MM:n neljä kertaa:1954, 1974, 1990 ja 2014. Brasilia on toinen voittajaehdokas. Sillä maailmanmestaruuksia on viisi: 1958, 1962, 1976, 1994 ja 2002. Viimeksi Saksa röykytti MM-kisoissa Brasilian 1-7. Luulen, että se muistaa tuon nöyryytyksen eikä sorru moiseen toista kertaa.

Saksan ja Brasilian lisäksi on toki muitakin suosikkeja, vaikka Italia ja Hollanti puuttuvat: Espanja ja sen mieletön futis? Ranska, vahva ja nuori joukkue? Argentiina ja Messi? Portugali ja Ronaldo? Belgia yllättäjä? Englanti ilman rangaistuspotkuja? Kai Venäjälle kotikentältä jotain bonusta koituu?

Voittajan ennustamiseksi on kehitetty laskentamalleja, jotka perustuvat veikkauskertoimiin, ottelutilastoihin ja niiden yhdistelmiin. Ohessa kahden saksalaisprofessorin Daniel Memmertin ja Fabian Wudenlichin metodilla tämän vuoden jalkapallon MM-kisoissa voittajaksi on saatu Brasilia ja toiseksi Saksa.

Kisoja kannattaa kuitenkin seurata, sillä urheilu  ei kunnioita lainalaisuuksia. Se perustuu yllätyksellisyyteen. Toivottavasti tälläkin kertaa.

(820.)

Maa	Veikkaus- kerroin     (80%)	Maaailman- rankin (20%)	Yht. 80:20
Brasilia	17,48	9,48	15,88
Saksa	16,2	12,9	15,54
Espanja	13,17	5,08	11,55
Ranska	12,83	5,4	11,34
Argentiina	8,78	6,35	8,3
Belgia	7,75	7,53	7,71
Englanti	5	3,42	4,69
Portugali	3,47	7,78	4,33
Uruguay	3	3,61	3,12
Kroatia	2,67	2,25	2,59