Tellevision saksalaisten rikossarjojen logiikka ja suoraviivaisuus tarttuvat katsojaan ja pitävät häntä loppuun asti otteessaan. Tatort ratkoo Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin sijoittuvia rikoksia keskittyen nimensä mukaisesti tekopaikkatutkimukseen. Sen ensimmäinen jakso Taxi nach Leipzig esitettiin 1970.
Tuttuja ovat myös Schimanski, Derrick ja Vanha Kettu eli Der Alte, jota on tuotettu vuodesta 1976 lähes 400 jaksoa ja edelleen tulee uutta. Laadukasta viihdettä, niin sitä kai se on.
Viikko sitten iltauutisissa kerrottiin Saksan Bielefeldissä tapahtuneista myrkytystapauksista. Ari Armaturen konepajan kolmen työntekijän kuolema juuri ennen eläkkeelle siirtymistä vaikutti omituiselta. Pian ilmeni, että epäilyttäviä kuolemantapauksia on enemmän. Niitä oli sattunut vuodesta 2000 lähtien 21. Sellaista ei enää selitä tilastollinen vaihtelu, tapaukset kun ovat sattuneet saman tuotantolaitoksen tietyssä yksikössä. Kuolinsyynä on ollut sydäninfarkti tai syöpä.
Uutinen vaikuttaa suoranaiselta aiheelta, synopsikselta, mille tahansa rikossarjalle tai dekkarille.
Työntekijät alkoivat jokin aika sitten ihmetellä eväsleivissään olleita hiutaleita. Se antoi aiheen sijoittaa valvontakamera taukohuoneeseen, ja pian tallentui 56-vuotias mies sirottelemassa työtovereidensa eväsleiville jotakin jauhetta. Ensin sitä pidettiin vitsinä, mutta kun jauhe paljastui raskasmetalliseokseksi ja lyijyasetaatiksi, hyvin myrkyllisiksi ja vaikeasti elimistössä todennettaviksi aineiksi, oli piru niin sanotusti merrassa. Kaksi viimeistä uhria viruu sairaalassa, toinen koomassa ja toinen munuaisensa vaurioittaneena dialyysissä.
Poliisin tutkimuksissa on miehen asunnosta löytynyt elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia, joita hän on käsitellyt. Poliisi epäilee miehen valmistaneen jo pidempään raskasmetalliyhdisteitä ja muita myrkyllisiä aineita. Mies kiistää häneen kohdistuvat epäilyt.
Työpaikalla näkymättömäksi luonnehdittu epäilty on työskennellyt firmassa lähes 40 vuotta, siis koko työikänsä. Hänet varmaankin on joskus palkittu kiitoksin ja kehuttu pitkästä työurasta. Hän on saattanut osallistua joidenkin myrkyttämiensä työkavereiden hautajaisiin ottaen osaa omaisten suruun. Sitten hän taas on jatkanut näkymättömänä työtään.
Joku suupaltti voi vuosikaudet myrkyttä työilmapiiriä, mutta vielä käsittämättömämpää on vuosikausia jatkunut oikean myrkyn kylväminen ja syöttäminen työkavereille. Ihminen on peräti omituinen konstruktio. Pahimmillaan salakavala, umpimielinen ja p…leen kademielinen.
Kun jonakin iltana katsomme tästä onnettomasta murhenäytelmästä saksalaisen tuotannon valmistaman televisiofilmin, silloin ehkä syvenee käsitys ”työmaan näkymättömästä” miehestä ja hänen motiiveistaan.
(829.)