Vaikka siihen aikaan aamusta ei vielä hämärän takia paljon yksityiskohtia ulkomaailmasta erota, sen havaitsen kuitenkin heti, etteivät yöllä sen enempää Pohjois-Korean kuin Yhdysvaltojenkaan atomi- tai vetypommit ole maisemaa pyyhkäisseet tomuna ilmaan. Toivoa on kuin islantilaisella yksisarvisella pässillä. Sekin eleli hetken kauhun tasapainossa.
Minua kuitenkin ilahduttaa suuresti pienen Islannin selviytyminen jopa loistavasti ensi kesän jalkapallon MM-turnaukseen Pietariin. Sen rinnalla Trumpin ja Kim Jong-unin uhittelu tuhoaseilla sekä Erdoganin kovat otteet rajoittaa sananvapautta tuntuvat isojen poikien turhautumiselta kerätä huomiota. Niinpä vain jäi USA:lta ja Turkilta sekä Pohjois-Korealta saavuttamatta paikka Pietarin turnaukseen. Ei sinne muuten selviytynyt perinteinen jalkapallomaa Hollantikaan.
Islantia nimitetään satujen saareksi. Siellä on maahisia ja geisirejä, tulivuoria ja jäätiköitä ja vaikka mitä. Äskettäin maailman tiedotusvälineisiin levisi juttu ja kuva islantilaisesta yksisarvisesta pässistä, einhyrningur. Julkisuus pelasti sen joutumasta teurastetuksi ja sitä myöten paistiksi. Kyseisen pässin kohtaloksi oli koitua sen erikoisuus ja selviytyminen kaltaistensa joukossa.
Reykjavikin eläintarha olisi ottanut pässin, mutta se ei käynyt Islannin eläinsuojelulain perusteella. Eläintarha näet sijaitsee eri suojelualueella kuin Erla Porey Olafsdottirin lammastila, eikä kuljetus alueelta toiselle ole sallittu. Mutta yksisarvisella on kuitenkin vielä toivoa, sillä se huutokaupataan ja kertyneet vaarat menevät hyväntekeväisyyteen.
Lammastilallinen Olafsdottir kuvaa eläintä oman tiensä kulkijaksi. ”Sitä en osaa sanoa, johtuuko se siitä, että se on erilainen kuin toiset vai haluaako se vain mielellään olla yksin”, hän sanoo Morgublad-lehdessä.
Islanti on Islanti, olipa kyse jalkapallosta tai yksisarvisesta pässistä.
(740.)