Sopivaa suvea

”Vaiheittain”, totesi tuttava ja tarkoitti kuluvaa kesää ja sen tulevia päiviä. Hän oli sitä mieltä, että kun aurinkoisia päiviä osuu sopivasti sateisten ja koleiden päivien lomaan, niin yleisvaikutelma säilyy suvisena – ainakin muistissa. Sadepäivänä ei edes osaa kuvitella, millaista keskikesän auringonpaiste on. Vastaavasti auringon helottaessa on peräti mahdoton kuvitella taivaalta ropisevaa vesisadetta. Johtuisiko se ihmisen valikoivasta ja lyhyestä muistista sekä taipumuksesta muistaa asioita parhain päin?

Ennen aurinko paistoi aina kesäisin.

Kuluvan kesän päivät ovat suosineet paikkakunnan kesäjuhlia, kuten Farmari-maatalousnäyttelyä, Provinssia ja Tangomarkkinoita sekä pitkän matkan pyöräilyä, juhlaa sekin. Juhlapäivien sävyttämiä viikonloppuja on tulossa lisää samoin kuin useampipeninkulmaisia pyöräilyreissuja.

Viime viikolla jopa helteisissä oloissa polkaisin Koskenkorvan kautta Jurvaan ja edelleen Laihialle ja Ylistaron kautta kotiin. Mukavia havaintoja kertyi kosolti ja kilometrejä noin 150. Suurimpana yllätyksenäni koin eteläpohjalaisen maiseman monimuotoisuutta muuallakin kuin nousuna Simpsiölle. Ei vain tasaasta, sillä Koskenkorvalta lähtiessäni piti ennen Jurvan Koskimäkeä ahertaa pitkin sadan metrin nousua. Nousun jälkeen tulee lasku, niin nytkin.

Matkanteko sujui leppoisasti paitsi jossakin Jakkulan paikkeilla kiinnitin huomioni kun jarrupalat hankasivat takarengasta. No, matka jatkui, kunnes Laihialla poikkesin Ampujantien kioskilla Coca-Colalle. Se muuten on tehokas energiajuoma. Ja kai se myös on terveellistä. Hyvin ainakin jaksoin kotiin.

Pouta suosii myös asuntoyhtiömme ulkomaalausta, ja työ edistyy ja pian ilmaston kuluttamat ja haalistamat kohdat peittää valkoinen maali. Tänäänkin aamuseitsemältä maalari kohosi kurottajan nokassa kolmannen kerroksen ikkunanpuitteita maalaamaan. Rohkea mies. Maalarilla on jonkinlaiset turvavaljaat, mutta ei kypärää. Minä en ilman kypärää pyöräile edes lähikauppaan.

Takajarrupalojen hankaamiseen löytyi lauantaiaamuna selvyys. Niinpä lähtöä tehdessäni päätin kuitenkin poiketa Törnävällä Esa Koskelan pyöräliikkeeseen pikatarkastukselle. Koskela huomasi takakiekon yhden pinnan katkenneen. Jokainen tietää omakohtaisesti, miltä pinnan katkeaminen tuntuu. Vaikka vain polkupyörästä.

Pinna ei ollut standarditavaraa, se oli litteä, eikä sellaista noin vain vetäistä pakasta hyllyltä. Päätin palata asiaan viikonvaihteen mentyä. Onneksi varastossa Focus Mares suorastaan uhkui menohaluja. Sillä suuntasin Nikkolan ja Ilmajoen keskustan kautta Koskenkorvalle ja Panttilan kautta Kurikan Mietaalle. Poikkesin vanhan työkaverin luona ja kuuntelin häntä hänen harrastuksensa kohteesta eli Kampinkylässä syntyneestä Samuli Paulaharjusta (1875-1944). Niinpä paluumatkalla muistelin perinteenkerääjä Paulaharjun hurjia seikkailuja. Päätin myös tutustua hänen tuotantoonsa.

Meissä jokaisessa asuu jonkin verran Samuli Paulaharjua.

***

Heikkilän Pena on taas ollut kameroineen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pysäyttänyt ampiaisen puuhaamassa ohdakkeessa.

(708.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *