Merkkipäiviä osui tämän viikon kahdelle ensimmäiselle päivälle, tai eivät ne sen kummemmin osuneet. Toisen ajoitus oli selvillä jo 76 vuotta sitten ja toisen vuosi sitten. Molempiin syntymäpäiviin osallistuin onnittelemalla päivänsankaria ja nauttimalla kahvipöydän herkkuja. Useamman vuoden täyttäneen luona vierailu kuitattiin vieraskirjaan, jossa nimeni taitaa toistua säännöllisesti juuri heinäkuun kolmannen päivän kohdalla. Nimikirjoitus on muuttunut vuosien kuluessa suurpiirteisemmäksi ja kirjaimia olen korvannut tärinäviivalla, mutta kyllä sen yhä nimekseni tunnistaa.
Nimikirjoituksen yhteydessä mieleeni tulee erään kaverin vertaus kuinka taloyhtiön tilintarkastajana toiminut mies allekirjoitti pöytäkirjan: ”Ensin se muistutti tantereelle heitettyä köyttä, jota hän sitten alkoi kerätä ja lopulta siitä sitten muodostui etu- ja sukunimi.” Toinen mieleeni ja myös monen muun mieleen jäänyt nimikirjoitus oli šakkikaverini sukunimen isoa S-kirjainta seurannut persoonallinen laine. Toisaalta se oli käytännön sanelema ratkaisu, sillä mies hoiti tehtävää jossa nimen kirjoittaminen oli rutiinia. Näin hän säästyi kirjoittamasta seitsemää kirjainta.
Tämän nuoremman päivänsankarin juhlinnassa ohitettiin muut muodollisuudet paitsi lahjat. Ne olivat herkkuja ja jokin pulmatehtävä. Päivänsankari Pablo on kani, tyttärentyttären lemmikki, ja niinpä se ryhtyi tottuneesti puputtamaan voikukanlehtiä ja tuorekurkun kuorta. Tehtävälelu sai odottaa. Me vieraat siirryimme terassille kahville ja mokkapaloille.
Maanantaina juhlittua syntymäpäivää vietti kälyni. Hän tarjosi kahvin kanssa kauniisti koristeltua voileipäkakkua, piirakkaa ja oli siinä jotain muutakin herkkua. Todettakoon, vaikka hän kovin kauhisteli kertyneitä ikävuosiaan, etteivät ne hänessä näy. Ikä on vain numeroita.
Kun merkkipäivistä tuli puhe, muistutan, että ensi kuussa, siis elokuun 24. päivä tässä maassa ainakin kaksi miestä täyttää 69 vuotta. Toinen on Sauli Niinistö ja toinen minä.
(707.)