Sellainen päivä

Sattui sopivasti ja onnistuneesti, kun siirsin eilen lauantaina aikomani pyöräilyn tälle päivälle eli sunnuntaille. Ilmatieteenlaitoksen ennuste lupasi pilvistä ja lämmintä ja iltapäivällä aurinkoakin. Forecan mukaan päivän piti olla aurinkoinen ja siis lämmin, tuollaista 20 astetta, ja sellainen se oli.

Lähdin vanhaa Soukanjoentietä kohti Jalasjärveä. Maisema muistutti loppukesästä ja osin alkusyksystä. Ruska näkyi tekevänsä tuloa, mutta kovin heikoin ja laimein värein. Ajoin valtatietä kaksi peninkulmaa ja käännyin oikealle Pojanluomalle. Metsätaipaleen jälkeen tie kaartelee avarassa maisemassa. Sato on korjattu, ja eräänkin tilan pihamaalla neljä peräkärryä rinnakkain olivat sen näköisiä, että niillä on kuljetettu useampi viljakuorma.

Poikkean ennen Ilmajoen Siltalan risteystä Tokamannille tarkoituksenani ostaa jokin energiapatukka – ja aivan hetken mielijohteesta. Myymälässä on hiljaista, ja suklaapatukoita tarjotaan neljä kappaletta kahden euron hintaan. Otan neljä Kismetiä ja huomaan kassalinjalla proteiinipatukkalaatikon ja päädynkin ottamaan niitä kaksi ja käyn palauttamassa suklaat paikoilleen. Ne olisivat sulaneet paitani takataskussa, ajattelen. Pyörän lukkoa avatessani syön ensimmäisen banaaninmakuisen patukan.

Muistan hiljattain lukeneeni jostakin saksalaisesta lehdestä, että banaanin tuoksu korvaa kortisonisuihkeen, kun astmaatikko haluaa laajentaa keuhkoputkiaan. Tai jotain sellaista se otsikko online Focus.de -lehdessä mainitsi. Saa nähdä, alkavatko norjalaishiihtäjät nuuskia ensi talvena banaaneja saadakseen röörinsä auki ja maksimoitua hiihtovauhtinsa. Ja pitääpä kuulostella oman kehonsa reaktioita.

Poikkesin entisen työkaverini luona, mutta keittiönpöydän ääressä sudokua täyttävä rouva sanoi miehen lähteneen puolukkaan. Hetken rupateltuamme jatkoin matkaa Munakan suuntaan, mitä varten rouva antoi hyvät ohjeet. Hän muistutti, että sinne on reilut kymmenen kilometriä, mutta matkan varrella on tosi hienoja taloja. Niin oli, oli vanhoja mahtitaloja, uusia isoja omakotitaloja ja tietysti autioituneita talorähjiä. Tie oli kelpo kunnossa, ja Munakan nuorisoseuran talon kohdalta oli lyhyt matka Halkosaaren tienristeykseen. Siitä laskettelin tuttua kevyen liikenteen väylään Itikan risteykseen ja edelleen Ruukintietä kotiin.

Olli muuten on tervejärkinen semantikko. Hän on sitä mieltä, että koska on Munakka, pitää tasapuolisuuden nimissä olla myös Sunakka.

Koska toinen kaveri on lähtenyt syyslomalle Budapestiin (jo palannutkin) ja toinen Roomaan, päätin hieman siirtää fokusta omasta vajaan kahden viikon kuluttua alkavasta Ranskan-matkastani ja laittaa tuohon valokuvan Tonavasta ja Budapestistä. Toinen tuttava nauttii kuvista päätellen antipastaa ja parmankinkkua. Ja missä oloissa, Keski-Euroopassa vallitsee helle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *