Tämä tarina Seinäjoen Suomi-Ranska-yhdistyksen Ranskan-matkasta menee nurinkurisesti eli se alkaa tällä viimeisellä kirjauksella. Siinä yksi matkalaisista on palannut päivän polkupyöräretkeltään Saksasta muiden pariin. Takana on noin sata kilometriä pyöräilyä. Jos lukija näkee hieman vaivaa, voi hän aloittaa lukemisen ykkösjaksosta jne.
***
Pyöräurheilija tiivisti kokemuksensa niin, ettei katolisen Ranskan ja protestanttisen Saksan välillä havainnut kuin sen eron, että Saksan autostradoilla ei tunneta nopeusrajoituksia. Vaikutuksen häneen teki myös Maginot-linja, jonka Ranska rakensi saksalaisia vastaan tappiollisen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se ei pidätellyt eikä estänyt saksalaisjoukkoja, jotka miehittivät Ranskan toisessa maailmansodassa. Puolustuslinja ulottui Belgiasta Italiaan ja sen tunneleissa kulki yli sadan kilometrin pituinen rautatie. Siinä tuo massiivinen sotavarustus nyt rapistuu. Joitain pätkiä siitä on entisöity ja museoitu.
Pyöräilijä ehti liittyä seurueen illanviettoon ja juhlistamaan SJK:n voittoa Suomen cupissa. Ilta oli vähällä latistua juhlajuomien huvettua. Se tuntui käsittämättömältä, sillä Alsacen viinireitillä peräti 900 viljelijää myy tuotteitaan eli jakolaskun mukaan kauppa käy joka 200 metrin välein.
Puheenjohtaja päätti hoitaa asian ja lähti kylälle ja palasi hetken kuluttua varastokärryillä kolme laatikollista viinejä. Kärryt palautettiin kauppiaalle ja viinit nautittiin, ei kuitenkaan saman iltana.
Hunawihriä lähin iso kaupunki Colmar tunnetaan Pikku-Venetsiana, siis kanavistaan. Reilun 63000 asukkaan kaupungissa on runsaasti nähtävää ja erityisen tunnettu on Unterlinden-museo, josta seurueemme taiteilija Liisa muistutti. Museo on Alsacen suosituin ja vuosittain siellä käy 200 000 vierasta.
Museon tunnetuin teos on saksalaisen Mathias Grünewaldin (n.1470-1531) Iseheimin alttaritaulu. Colmarin yhteydessä pitää mainita myös kuvanveistäjä Frederic Bartholdi (1834-1904). Hänen kättensä jälkeä on New Yorkin edustalla Liberty Islandin-saarella kohoava Vapaudenpatsas. Se on Ranskan kansan lahja satavuotiaalle Yhdysvalloille vuonna 1886.
Tähän aikaan vuotta Colmar on ajankohtainen, sillä siellä syttyvät käsittämättömän upeat jouluvalot. Ne koristavat kaupunkia aina vuodenvaihteeseen asti. Niitä tullaan ihailemaan pitkin Keski-Eurooppaa ja kauempaakin.
Paluumatkalla Baseliin ei keneltäkään jäänyt huomaamatta, että keskellä vilkasta Eurooppaa oltiin. Moottoritie menosuuntaan oli täynnä ja paikoin jopa tukossa. Täällä matkat ovat lyhyitä. Baselin lentokenttä oli tupaten täynnä, ja väki oli sen näköistä, että se oli lähdössä etelän lomakohteisiin.”Kelpaa täällä matkustella”, totesimme, ”kun maasta toiseen pääsee vaivattomasti.”
Me sen sijaan lensimme Münchenin kautta Helsinkiin ja saavuimme bussilla Seinäjoelle hieman sunnuntain puolella.
Kuvan ahdas sola kertoo Hunawihrin tiiviistä kylästä. Maata ei ole liikaa tuhlattu rakennusten alle, vaan sitä on käytetty viininviljelyyn
(632.)