Kirjailija Matti Mäkelä sai muistelmansa Pitelemätön valmiiksi alkukesästä ja elokuun 6. päivä hän kuoli 68-vuotiaana. Mäkelän kuolema ei ollut yllätys; hän näet antoi tyylilleen tyypillisen tiedonannon alkuvuonna Parnassossa ja Suomen Kuvalehdessä, että hänellä on maksassa etäpesäkkeitä. Muutaman kuukauden kuluttua hoitokeinot oli käytetty ja oli aloitettu palliatiivinen hoito. Mäkelän mukaan palliatiivinen-termi selvisi googlaamalla niillekin, jotka eivät sitä ennestään tienneet.
”Pitkämatkalaiset saavat lähteä” kuulosti jotenkin kohtalonmaiselta. Kuitenkin kyse oli oppikouluvuosilta Seinäjoen lyseossa Mäkelän mieleen jäänyt lause, joka toistui ennen liikuntatunnin päättymistä merkiksi, jotta pitkämatkalaiset ehtivät suihkun jälkeen linja-autoon, ja Mäkelä Honkakylään. Jos kouluvuosista hänelle jäivät laimeat muistot, se ei tarkoittanut, ettei pojan koulunkäynti olisi sujunut. Hän oli etevä ja luokkansa priimus, siis hyväpäinen, joka tiedosti, että koulu vain pitää käydä.
Mäkelän pojalla ei olisi ollut varaa lusmuilla, häiriköidä ja kiusata opettajia, sillä pieni lestadiolaiskoti ei olisi pysynyt tarjoamaan koulupudokkaalle suojatyötä. Matti oli lahjakas myös urheilussa, ja hänen 15-vuotiaana juoksemansa 100 metrin aika 12,3 olisi yhä hyvä tulos. Hänen äidinkielenopettajansa Vuokko Raivio viitoitti Matin tulevaa elämänuraa, eikä sen valinta tuottanut vaikeuksia, sillä laudaturin ylioppilas sai neljästä yliopistosta viisi opiskelupaikkaa, Tampereelta peräti kaksi. Hän valitsi kirjallisuuden Helsingissä. Sillä uralla hän eteni tappiin asti saavuttaen filosofian tohtorin arvon.
Urheilua ja erityisesti jääkiekkoa hän seurasi intohimoisesti ja suuri täyttymys oli Suomen maailmanmestaruus 1995. Kirjailija sijoittaa asian oikeaan kontekstiin ja samalla irvailee, että paradoksaalisesti mestaruus tuli toisen maailmansodan muistojuhlien aikaan. Päiväkirjassa hän muistuttaa sarkastisesti: ”Mieskirjailijana en myöskään malta olla huomauttamatta, että nyt on suomalaisten miesten kunnia palautettu ja tuntuu hyvältä olla mieskirjailija. (Saa nähdä, kuinka Päivi Istala tämän kestää!).”
Sydänvaivoja potenut Mäkelä seurasi 1996 henkeään pidätellen kummipoikansa Erik Kandelinin nyrkkeilyuraa, joka jäi ”arvan päähän huipennuksesta”. Kirjailija suitsuttaa: ”Honkakyläläinen Atlantan olympialaisissa, se vasta olisi jotakin.” Asia saa oikeat mittasuhteet kun kirjailija hehkuttaa, että suvussa on kaksi ”julkista”. Erikki ja kummisetänsä Vuoden Matti! Yhdessä pienessä suvussa, yhdestä pienestä Honkakylästä.
Matti sai ensimmäisen sydänkohtauksen 43-vuotiaana. Saman ikäisenä siihen oli hänen äidinisänsä kuollut. Sydänvaivojensa syyksi hän sanoo vuosia jatkuneen rinnakkaissuhteen, joka periaatteessa oli toiminut mutkattomasti mutta aiheuttanut lestadiolaiskodin pojalle kovaa stressiä. Toisen sairasteluvuoden lopulla hän saattaa todeta, että hänestä on tullut se, jota oli koko elämänsä haaveillut, ammattikirjailija. Vuodet olivat työntäyteisiä: kirjoittamista, esitelmiä, puheita, Pekkas-akatemian johtamista sekä matkustamista puolison työn vuoksi ympäri maailmaa.
Pitelemätön on – sanoisinko – yltiörehellinen teos, siis valtavirrasta poikkeava ja säälimätön kirjoittajaansa kohtaan. Mäkelä on saavuttanut menestystä ja myös takaiskuja, avioerosta ja syrjähypyistä huolimatta kirjasta muodostuu ehyt kokonaisuus. Hän olisi muistelmiaan tehdessä voinut kipata henkilökohtaista katkeruuttaan tietäen, ettei hän niistä enää ehdi olla vastuussa. Hän ei kuitenkaan nosta ketään tikunnokkaan kostaakseen kokemaansa vääryyttä. Humanistina hän ruoskii vain itseään ja siihenkin sisältyy mäkelämäistä huumoria ja samalla hän antaa muille anteeksi. Hän on voinut lähteä huojentuneena.
Matti Mäkelän eteläpohjalainen asenne on kohdallaan, se tulee esiin pitkin kirjaa. Hän pitää itsensä kehumista vaikeana ja vielä vaikeampana toisen kehumista. Niitäkin näet on, jotka vielä kuolinvuoteella ryhtyvät purkamaan elinaikanaan koettuja kaunoja ja availemaan sieluun koteloituneita möykkyjä. Katkeruuden kantamiseen elämä on aivan liian lyhyt aika.
Nasevan kielen, selkeän jäsentelyn ja mustavalkoisten valokuvien lisäksi Pitelemättömän ansio on sen mittava henkilöhakemisto. Siinä on merkkihenkilöitä kirjallisuuden alalta, sukulaisia ja kouluvuosien kavereita, joista muutama on lajiteltu kategoriaan ”muuten fiksuja”.
Pitelemätön. Matti Mäkelän muistelmat. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019. 352 s.
(940.)