Tässä vaiheessa kolmattatoista päivää, joka vielä on perjantai, siis oikea taikauskoisten epäonnen päivä, ei kannata pullistella ja toitottaa, että vaara ohi. Suoraan sanoen 13. päivä, oli se sitten mikä tahansa viikonpäivä, on se aina riskaabeli. Tällainen päivä kannattaa ottaa yhtä lunkisti kuin kuvassa Ähtärin eläintarhan panda.
Ei muuta kuin aamukahdeksalta Capun kanssa perinteiselle 1,2 km lenkille. Ilma oli suosiollinen, jopa aurinko paistoi. Tuossa Linnanpuiston futiskentän liepeillä lojui oluttölkki, joita kuluneena kesänä olen löytänyt harvinaisen vähän. Onko oluen nauttiminen siirtynyt sisätiloihin vai ehtiikö joku toinen ennen minua poimia tyhjät tölkit? No, tuli joka tapauksessa heti alkumatkasta hankittua 15 sentin palautuskelpoinen tölkki. Tuntemattomalle oluennauttijalle tunnustus, ettei hän ole murjonut tyhjentämäänsä tölkkiä palautuskelvottomaksi.
Seuraavaksi havaitsen että erään pienkerrostalon tontille on ilmestynyt melkoinen määrä kokoamista odottavia rakennustelineiden osia. Totean itsekseni, että nyt alkaa vanhan työkaverin pienkerrostalon vesikaton uusiminen. Siitä hän puhui jo kesällä mainiten, että katto on päässyt tosi huonoon kuntoon ja sen uusiminen maksaa viitisenkymmentätuhatta euroa. Työ ei kovin kauan kestä. Toivottavasti työskentely korkealla sujuu turvallisesti.
Koiralenkin jälkeen pakkaan uintitarvikkeet ja ajamme vaimon kanssa uimahallille vuosikymmeniä jatkuneen harrastuksen pariin. Vaimo taittaa allasta päästä päähän vesijuoksemalla, minä uimalla. Tänään 13. syyskuuta uintia on kertynyt 54 kilometriä siitä kun aloitin uimisen 8. elokuuta, jolloin polven tekonivelen asentamisesta oli kulunut puolitoista kuukautta. Uintikertoja on ollut 18 ja kulloinenkin uintimatka kolme kilometriä. Uinti ja nimenomaan vapaauinti – kroolaaminen – on kuntouttanut tehokkaasti polviniveltäni ja palauttanut uimarin kuuden viikon kuivan kauden jälkeen veden kanssa sinuiksi.
Uintireissu sujui hyvin eikä perjantai 13. päivä kummitellut tai varjostanut taikauskollaan. Mukava oli tavata kaksi vanhaa, kuntoaan ahkerasti vaalivaa työkaveria, Aarre ja Jussi. Heidän kuntoilupäivänsä ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai.
Johtuiko juuri perjantaista ja 13. päivästä, että poikkesin pitkästä aikaa kahvioon. Join kahvin ja söin berliininmunkin. Hyviltä maistuivat. Kotona mittasin verenpaineeni, joka oli 132/75. Se lienee kelvollinen tulos.
Näin tässä taas kävi, että kirjoitin polvestani ja uimisesta. Niin se on, että kuka härillä ajaa, se häristä kirjoittaa. Kenen polvi on korvattu tekonivelellä ja joka sillä ui, niin ei ihme, että hän siitä kirjoittaa.
Tämän viikon kaupungin kaduilla on liikkunut maastopukuisia sotilaita aseineen. Eilen sellaisen näin keskussairaalan Y-talon pääoven vieressä ja tänään heitä oli useampi Kirkkokadulla Marttilan koulun ja Veroviraston lähistöllä. Kyse on jostakin harjoituksesta. Se on hyvä, sillä Puolustusvoimien ylipäällikkö on ollut parin päivän vierailulla Ukrainassa.
Alkaa tämä perjantai ja samalla 13. päivä olla sillä mallilla, että voisi hakea perjantaipullon. Taidan kuitenkin hylätä sen aikeen. Sen sijaan käyn lähikaupassa vetäisemässä pari rivin eurojacpottia. Jos sillä saisin edes sijoittamani panoksen, olisi se oikea suora päin taikauskoa.
Euro Jackpot antoi 2+1 tuloksella 7,80 euroa. Jäin tappiolle 5,2 euroa.
(941.)