Aamulehden Moro-liitteessä on osasto Meirän kekkerit, jossa taannoin kerrottiin eräästä tapaamisesta otsikolla ”Vatialan vanaatikot...”. Lehtikuvassa oli kahdeksan miehen porukka, joka edustaa suurten ikäluokkien ydinryhmää eli vuosina 1946-49 syntyneitä. Heidät oli kotiutettu 1967 vänrikkeinä Tampereen Ilmatorjuntapatteristosta Vatialassa. Varuskunta on lopetettu neljäkymmentä vuotta sitten, mutta miehiä yhdistää pitkä perinne.
Istumme Seinäjoen kaupunginkirjaston uutisalueen eräässä pöydässä. Joukossa on myös yksi tuon valokuvan miehistä, joka on armoitettu tarinankertoja, eikä mene kauan kun hän vie meidät yli 50 vuoden takaisiin varuskunnan suunnistuskilpailuihin Vatialan maastoihin.
”Hyvä sijoitus olisi tiennyt kuntoisuuslomaa, joten siinä oli tavoitetta”, kertoja muistuttaa ja jatkaa: ”Oli huhtikuun alku ja tein reitin valintaa kapean ja pitkän, lähes 30 metriä syvän Pitkäjärven rannalla. Lyhin ja nopein reitti seuraavalle rastille veisi jäitä pitkin parisataa metriä leveän järven yli. Järven kiertäminen olisi vaatinut kaksi kilometriä ja siinä olisi kulunut tärkeitä minuutteja.
Päästyäni vastarannalle huomasin jään sulaneen jo sen verran, etten olisi selviytynyt kastumatta maihin. Päätin palata takaisin tulojälkiä ja kiertää järven, mutta vähän ennen rantaa jää petti ja vajosin kylmään veteen. Teutaroin avannossa ja useiden nousuyritysten jälkeen jo pahoin kangistuneena pääsin kantavalle jäälle. Riisuin raskaat päällyshousut jäälle ja lähdin etsimään apua. Muuan iäkäs nainen havaitsi minut litimärän kalsareissa taapertavan miehen ja vei minut sisälle. Keittiössä puuhellan lämmössä mehua juodessani aloin täristä ja vapista kuin horkassa kun veri alkoi kiertää. Pian minut tuli noutamaan varuskunnan ambulanssi.”
Kertoja muistaa, kuinka Aamulehden yleisönosastossa oli edellissyksynä toistuvasti paheksuttu Ilmatorjuntapatteriston varusmiesten aamuohjelmaan kuulunutta aamu-uintia läheisen järven hyisessä vedessä. Nyt varuskunnan päällikkö, eversti, sai aiheen kutsua lehden toimittajan tekemään jutun siitä, kuinka jääkylmään veteen pudonnut soturi oli selviytynyt avannosta kun oli aikoinaan totutellut sietämään aamu-uinneilla kylmää vettä.
”Se oli puolen sivun juttu”, kertoja sanoo ja lisää, että sai hän vielä kuntoisuuslomankin.
Tarinasta tuli mieleeni, että varusmiesten pitää pystyä ja pyrkiä muuhunkin kuin kovaan tulokseen Cooperin-testissä ja ampumaan tarkasti. Niillä taidoilla ei vielä selvitä kylmästä avannosta.
(959.)