M.Agricolan mukaan eilinen 1. joulukuuta oli ensimmäinen adventti eli ”Lähin Suntaki Barbaran edhel, se Aduentin tootha kedhel”.
Näin alkoi uusi kirkkovuosi, ja adventtisunntaita tulee vielä kolme ja sitten olemme joulussa. Minulla kyse on ikävuosien mukaan laskettuna 72. adventti. Parhaiten niistä on jäänyt mieleen Hoosianna, Daavidin poika -virsi, ensimmäisen kynttilän sytyttäminen ja adventtikalenterin ensimmäisen luukun avaaminen. Ihan sopivasti kristillistä perinnettä, jonka toivon säilyvän ateistien ja uskonnottomien ankarista paineista huolimatta.
Päivä alkoi Capun kanssa pirteässä pikkupakkasessa ohittaessamme Linnanpuiston, jonka ladun äärellä piti tovi seurata kahden hiihtäjän suksien sujuvaa suihkimista. Päätin tulla hiihtämään heti, kun saan vietyä tyttärentyttären Annin ja hänen kaverinsa Iidan Heikkilänkylään ratsastamaan. Lähtiessäni ratsastustallilta takaisin kaupunkiin piti hetki ihailla matalalta kaupungin takaa nousevaa aurinkoa. Se värjäsi lyhyen päivän alkajaisiksi kaupungin punertavaksi.
Hiihtämään pääsin alkuiltapäivästä odoteltuani yhtäkkiä alkaneen lumisateen taukoamista. Vedin kuitenkin hiihtokamppeet päälle ja monot jalkaan. Ajattelin, että jos hiihto ei suju, tulen pois ja jatkan televisiosta Rukan hiihtojen seuraamista. Linnanpuiston latu oli hyvässä kunnossa ja suksi luisti eikä kentän eteläpäädyn notkossa näkynyt kosteutta. Sen oli pakkanen lannistanut.
Oikean polven tekonivel tuntuu sopeutuneen hyvin rauhalliseen ja lähes tasaisessa maastossa hiihtelyyn. Oikean jalan lihaksetkaan eivät tykänneet pahaa tunnin hiihdosta. Jos kaikki ennakkosuunnitelmat menevät hyvin, uskon Saariselän 15.12. alkavan kaksiviikkoisen hiihtoleirin antavan niin sanottua tsemppiä tulevan talven hiihtelylle ja tuovan sopivan tauon uintiin. Niitä kilometrejä on tältä vuodelta koossa vähän päälle 300.
Ensimmäinen adventti oli huomaamatta illassa. Tai ei voinut olla huomaamatta sitä kun Rukalla norjalainen talviurheilu jylläsi. Klaeby ja Iversen juonivat meidän Iivon tekemään 15 kilometrillä vetojuhdan töitä, ja loppukirin koittaessa norskit painelivat kaksoisvoittoon.
Televisiouutiset olivat lopuillaan kun toimittaja odotti hiljaisen Kesärannan portilla hallitusta pohtimaan pääministerin kohtaloa, joka aiheutui postin mylläkästä. Hiljaiseen näkymään toi eloa koiraa ulkoiluttanut mies, joka nyppäsi hihnasta uteliaaksi käyvää Rekkuaan, ettei tämä tukeudu luvattomasti televisiokuvaan. Siinä olisi ollut Sami Jauhojärven eli Mustin kommentti paikallaan.
Toimittaja epäili, että hallitus kokoontuu jossakin muualla kuin pääministerin virka-asunnossa. Niinpä pian levisi tieto, että Valtioneuvoston linnan eräästä ikkunasta oli nähty kirkasta valoa.
Se oli ensimmäinen adventti. Vielä niitä tulee kolme.
(958.)