Urho ja Paavo ovat tuttuja koiria, joita tapaan lähes säännöllisesti. Kummankaan rodusta en ole tietoinen.
Urho on pentu ja sen tietää millaista vipellystä se pitää kun kohtaamme Capun kanssa sen aamulenkillä lähipuistossa. Capukin innostuu pöyhköttämään pienikokoisen Urhon kanssa ainakin hetkeksi. Lyhytkoipisella ja valkoturkkisella Urholla, joka on sonnustautunut palttooseen, piisaa virtaa.
Eräänä aamuna Urhon emäntä halusi korjata minun taannoista käsitystäni Urhon rohkeudesta. Emäntä kertoi, kuinka hän oli kuullut makuuhuoneen sängyn alta Urhon murisevan ja kurkistettuaan sinne huomasi Urhon säikkyvän kärpästä. Ettei se ihan niin peloton ole kuin mitä sen nimestä voisi päätellä, emäntä huomautti.
Entä sitten Paavo. Se on seitsemänvuotias ja huomattavasti isompi kuin Urho. Paavon kaltaisen hyväluontoisen koiran ominta elinpiiriä on haja-asutusalue ja siellä vartioimassa kotimarkkia, mutta minä treffaan sen kun haen Seinäjoen rautatieaseman ravintola Ruufuksesta keittoa. Tänään tarjolla oli hernesoppaa.
Paavo seuraa makuupaikaltaan nurkasta asiakkaita. Jos se tunnistaa vanhan tutun, tulee siltä tervehdykseltä kuulostava koiramaisesti ”tervepä terve”. Sen jälkeen Paavo asettuu takaisin makuualustalleen.
Kahden tutun koiran tapaaminen ja muutaman sanan vaihtaminen niiden kanssa virkisti ja toi umpiharmaaseen päivään uutta sävyä. Sen sijaan Väiskin lähettämä valokuva Linnanpuiston hiihtostadionista lässäytti tunnelmaa. Ei ole kuin pari päivää kun tuolla kentällä nautimme lentokelistä. Nyt jäljellä on nurmikkoa, onneksi sentään vihreää, latujen kuvajaisia ja nuoskalunta muistuttamassa menneistä hiihtokeleistä. Joulukuun maisemaksi aika lohduton!
Väiskin tavoite on tälläkin kaudella kiertää kilometrin mittaista lenkkiä 1010 kertaa, minkä jälkeen hän sallii itselleen pääsy Joupiskan laduille. Muutama päivä sitten hän sanoi toiveikkaasti, että hiihtokausi on alkanut paremmin kuin moneen talveen! Nyt tuli stoppi, mutta onpa hänellä kierroksia jo 230 ja talvi vasta aluillaan. Ei siis epäilystäkään tavoitteen täyttymisestä.
En huolestu minäkään, vaikka hiihtoa on vasta kolmannes Väiskin kilometreistä. Otan suunnan viikonvaihteessa Lappiin viipyäkseni siellä kaksi viikkoa. Lapissa on lunta, latua ja sääennusteiden mukaan leppoisat ilmat ja omasta takaa sopankeittäjä. Tilaa ja aikaa on hiihdellä kun keskiviikkona täyttyi kuluvan vuoden uintitavoite eli 320 kilometriä. Siitä vesikelin harrastuksesta voin pitää muutaman viikon tauon.
Toivotan blogini lukijoille sekä Urholle ja Paavolle hyvää ja terveellistä joulua.
(960.)