Suomen ja Ruotsin yhteinen historia alkaa kaukaa, tuhannen vuoden takaa. Viikinkien aikojen jälkeen tulivat ruotsalaiset ristiretkilleen. Ja historiaa syntyy kaiken aikaa lisää.
Näin johdatetaan Uumajan upeassa kaupunginkirjastossa Ruotsin suomalaisten historiaan. Ruotsissa asuu puoli miljoonaa ihmistä, joiden juuret ovat Suomessa. Siis melkoinen vähemmistö.
Uumajan kaupunginkirjasto vihittiin 2014 kaupungin ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kirjasto on Ruotsin kolmanneksi vilkkain Tukholman ja Upsalan jälkeen. Vitivalkoinen nelikerroksinen kirjasto liittyy viereiseen, samaa muotokieltä noudattavaan 12-kerroksiseen rakennukseen ja muodostaa sen kanssa Uumajanjoen rannassa huiman kokonaisuuden, kulturväven (kulttuuriverkon). Modernin rakennuksen atriumpihasta on yhteys kirjastoon, hisseillä kulku hotellikerroksiin sekä muihin kulttuurialan yksikköihin.
Uumajassa kuulee joka käänteessä suomea. Kaupunki on kesäaikaan suosittu matkailukohde. Yksi vetonaula on viime vuonna valmistunut uimahalli-kylpylä Navet. Siellä on monenkokoisia altaita 50 metrin pituisesta neljän metrin syvyiseen hyppyaltaaseen ja terapia-altaaseen sekä tiloja kuntosalista seinäkiipeilyyn sekä satametrisenä mutkittelevaan vesiliukumäkeen. Navet sijaitsee lähellä keskustaa julkisten liikenneyhteyksien varrella ja aivan vieressä on usean sadan auton pysäköintitalo.
Navetin lähellä ainoalaatuinen museo, Guitars The Museum on veljesten Samuel ja Mikael Åhden 40 vuoden aikana kitaroista ja niihin liittyvästä rekvisiitasta kokoama suosittu käyntikohde. Sekin näitä kulttuuripääkaupungin vaikutuksesta maineeseen kohonnut.
Näytteillä on yli 400 kitaraa Fendereitä, Gibsoneita, Gretschejä…ja onpa siellä Åhden veljesten kehittämä tummakoppainen Västerbottenin nimikkokitara.
Uumajassa kun tuli käytyä, piti lähtiessä tietysti poiketa IKEAssa heti kaupungin ulkopuolella matkalla lauttasatamaan. Laskujeni mukaan tätä ennen olen Ikeassa poikennut Loas Angelesissa ja Bremenissä. Eli jo oli aika uudistaa käynti.
Tosin käyntimme tuotti Ingvar Kampradille tai yritystä nyt johtavalle hänen Jonas-pojalleen vain pienen Ramlös-pullon hinnan. Sunnuntaista huolimatta tai juuri sen takia väkeä oli liikkeellä, ja moni kuljetti ostoskärryillä mööpelipakkauksia laajalla parkkipaikalla autoonsa.
Jo tulomatkalla ja vielä lähtiessämme Holmsundiin lukuisat väljät, kaksikaistaiset kiertoliittymät herättivät huomiota – myös ihastusta. Ne nopeuttivat liikennettä sujuvammin kuin valo-ohjaus. Pakko minunkin on kiitellä Ruotsin maanteitä, vaikka niitä ovat kiitelleet minua enemmän Kuningaskunnan teillä liikkuneet.
Ja kiitosta antoi se Suomen armeijan autokolonna, joka odotti Holmsundin satamassa pääsyä Wasaexpresseniin. Siinä oli järeitä rekkoja, kuorma-autoja, pienempiä lava-autoja, ambulanssi ja kaikki sotaväen vihreitä.
Muuan kuski, joka jaloitteli, kertoi, että he palaavat pariviikkoisesta kaupunkisotaharjoituksesta Tukholman lähistöltä. Lisäsi vielä, ettei tällainen harjoittelu ihan tavallista ole. Merimatkan jälkeen kolonna jatkoi Vaasasta yötä myöden Santahaminaan. Se ei sotilaspoikia harmittanut: siviili kun koittaa muutaman päivän kuluttua.
Näin sotaväki tekee kansainvälistä yhteistyötä.
(700.)