Pariisista paluun ajankohta kotimaisemiin sunnuntaiksi ajoittui hyvin, sillä hellettä on tiedossa ja se tietä mielenosoittajien hyödyntävän oloja asiansa ajamiseen. Siitä kärsii liikenne ja turistit joutuvat uhraamaan lyhyillekin matkoille ylimääräistä aikaa, joten lienee sopiva aika lähteä hyvissä ajoin Charles de Gaullen lentokentälle.
Matkamme oli lyhyt, mutta onnistunut. Nähtiin ja kuultiin paljon, ja koettavaa jäi seuraavaankin kertaan. Notre Dameen ei ollut asiaa, sillä tulipalo huhtikuussa muutti 850 vuotta vanhan katedraalin ongelmajätteeksi. Palon aikana lämpötila katedraalin sisällä kohosi viranomaisten mukaan noin 800 asteeseen.
Lyijyn sulamispiste on 327,5 °C ja sitä oli paljon katedraalin kelloissa. Lyijy jos mikä on paha ympäristömyrkky. Katedraalin korjaajien täytyy suojautua huolellisesti myrkyiltä. Myös ympäristöä ja rakennuksia on jouduttu puhdistamaan lyijyjäämistä ja ohjata liikennettä kiertoteille.
Lauantain vierailu Montmartrella täyttää määritelmän elämykseksi. Jouduimme matkalla sinne useaan otteeseen muuttamaan reittiä. Vilkas liikenne jumittui risteyksiin ja minkä muun kuin mielenosoitusten takia. Keltaliivejä suosi kesäinen lämpö.
Bussikuski sompaili taitavasti tehden u-käännöksiä ja valiten uuden ajolinjan. Kukkulan juurelta jalkaisin tehtävä muutaman sadan metrin loppumatka pitkin ahdasta katua toi mieleeni lehtikuvat Tangomarkkinoiden avajaisista sillä erolla, että nyt monen käsi piteli partnerin sijasta viini- tai olutpulloa ja jotkut taiteilivat lähes täysi punaviinilasi koholla kohti funikulaaria. Se on kiskoja pitkin köysiradan avustuksella ylös jyrkkää rinnettä kulkeva vaunu.
Suomessa tällainen rinnehissi kuskaa väkeä – silloin kun on kunnossa – ylös Turun Kakolanmäkeä. Konevoiman Montmartrelle olisi voinut korvata portailla, jotka ovat yhtä pitkät kuin Joupiskalla. Menijöitä piisasi niillekin.
Kukkulan laelta, katedraalin kupeelta avautuivat upeat maisemat yli Pariisin. Muiden tavoin laitoin merkille, että suuri osa väestä oli nuoria. Monet olivat matkassa lasten kanssa, mikä sopi ajankohtaan, sillä näihin aikoihin täällä vietetään sadonkorjuunjuhlaa.
Yleensä näillä reissuilla tapaa muita suomalaisia, mutta tällä kertaa se jäi minimaaliseksi ja symboliseksi. Sunnuntaina lähtiessämme kohti lentokenttää näin erään korkean talon huipulla kyltin jossa luki suomalaisillekin tutuksi tullut Areva! Firma vai mikä konsortio se on, rakentaa Eurajoen Olkiluotoon ydinvoimalaa, joka viivästymisineen muistuttaa Iisakin kirkon rakentamista. Toinen, kauaksi näkynyt plakaatti kertoi, että hissijätti Kone on täällä ja näkyi Nokiakin pienemmällä präntillä.
Lainalaiskorttelissa meikäläistä liikautti kun erään kadun nimi oli Rue St. Jaques ja talon seinällä oli itse René Descartesin (1596-1650) kuvakyltti. Tämä on se Cogito Ergo Sum -filosofi. Ajattelen, siis olen. Ei mikään turha jäpikäs, vaikka viereinen putiikki myi kaiken maailman tilbehööriä.
(948.)