Perjantai 75 vuotta sitten– tänä vuonna se oli lauantai– eli 20.7. 1944 oli pientä vaille, ettei Euroopan ja kenties koko maailman asento ja elämänmeno ottanut uutta suuntaa. Mutta se jäi kuitenkin vähää vaille, mutta se jätti ainakin pienen toiveen paremmasta.
Toinen maailmansota eteni kohti väjäämätöntä loppua. Puna-armeija oli edennyt sadan kilometrin päähän Itä-Preussin rajasta. Liittoutuneet valmistelivat maihinnousua Normandiaan. Saksalaisia vaivasi paniikkimieliala.
Ilman Führeriä ja hänen myyttisyyttään Saksa tuskin olisi enää jatkanut sotimista. Ainoa ratkaisu mielettömyyden katkaisemiseksi oli Hitlerin eliminoiminen, ja siihen hankkeeseen, attentaattiin, ryhtyi Wehrmachtin eversti Stauffenberg (1907– 1944). Hän oli edellisenä vuonna menettänyt Pohjois-Afrikassa vasemman silmänsä, jota peitti musta lappu, oikeasta kädestä oli jäljellä tynkä, ja vasen käsi oli vailla nimetöntä ja pikkusormea. Uhkarohkeassa hankkeessa hänellä oli mukana muutama luotettu.
Hitlerin sodanjohto, kaksikymmentäneljä miestä, piti Wolfschanzen bunkkerissa puoliltapäivin tilannekatsauksen. Stauffenberg oli asettanut räjähteen sisältäneen salkkunsa lattialle karttapöydän jalkaa vasten, mutta joku oli sitä jalallaan sysännyt loitommaksi. Stauffenberg istahti paikalleen ja sääti sytyttimen päälle ennen kuin hän poistui eteiseen vastaamaan hänelle tulleeseen puheluun.
Bunkkerista kuului kova räjähdys ja Stauffenberg kiiruhti tukikohdan lentokentälle ja koneeseen, joka veisi hänet ja tiedon Hitlerin kuolemasta ja kolmannen valtakunnan lopusta Berliiniin.
Räjähdyksessä kuoli neljä miestä, yhdeksän loukkaantui vakavasti ja yksitoista selviytyi lähes ehjin nahoin. Yksi heistä oli Adolf Hitler! Häntä oli suojannut karttapöydän tamminen kansi.
Heinäkuun 20. Päivän tapahtuma luetaan vuosisadan suuriin tragedioihin. Attentaatin eli 20.7. 1944 ja Saksan antautumisen 8.5. 1945 välisenä aikana kuoli noin neljä miljoonaa saksalaista, puolitoista miljoonaa puna-armeijalaista, satatuhatta länsiliittoutunutta ja satojatuhansia keskitysleirivankeja murhattiin Auschwizissa ja muissa tuhoamisleireissä. Liittoutuneet pommittivat vielä yhdeksän viimeisen sota kuukauden aikana perusteellisesti Dresdenin, Hampuria ja Kieliä.
Jälkiviisaasti on todettu, että Saksan jako itään ja länteen ei olisi toteutunut, jos Stauffenbergin attentaatti olisi onnistunut. Stauffenberg ja muutamia muita salaliittoon osallistuneita ammuttiin Berliinissä puoliltaöin. Hänen kerrotaan ennen ampumistaan sanoneen Es lebe das heilige Deutschland! Eläköön pyhä Saksa. Stauffenbergin leski Nina (1914–2006) vakuutti, että se sopi hänen sanomakseen.
***
Wolfschanze eli Sudenpesä oli Hitlerin epäluuloisuudesta ja suuruudenhulluudesta syntynyt tukikohta Itä-Preussissa tarkoituksena torjua Stalinin joukot. Se ei pidätellyt Puna-armeijaa ja saksalaisjoukot yrittivät perääntyessään tuhota tukikohdan räjäyttämällä. Ympäristöön jäi kymmeniätuhansia miinoja. Paikka kuuluu nykyään Puolaan ja Sudenpesän järkälemäiset betonirakenteet toimivat museona ja varoittavina muistoina.
***
Saksassa Stauffenbergin nimi on säilynyt katujen, koulujen ja muiden oppilaitosten nimissä. Häntä kuvaava postimerkki julkaistiin Saksassa 1964. Stauffenberg nousee Saksassa tämän tästä esille. Hänestä on kirjoitettu useita kirjoja. Jotkut pitävät häntä tihutyön tekijänä, toiset hyvin isänmaallisena.
(932.)