Kohti Lehtimäen Valkealampea. Aavistukseni vilkkaasta liikenteestä pitää paikkansa. Kuitenkin meille kaikille tienkäyttäjille, myös polkupyöräilijälle, riittää tilaa. Veneskoskelle asti luiskan leveys piisaa, mutta sitten se supistuu ja paikoin katoaa. Ei auta kuin ottaa oma tila. Hyvin sopu säilyy moottoriajoneuvojen ja pyöräilijän kesken.
Matkaan oli mukava lähteä, kun aamun Helsingin Sanomat esitteli Suomen pullovesien tuotantopaikkakunnat, ja kartan kera mainittiin Cool aqua -lähdevesi ja Suomenselän harjun lähde Lehtimäellä. Vielä kun tarkennan harmaan tuotantolaitoksen sijaitsevan Valkealammentien varressa, niin reissulleni tuli ikään kuin toinenkin tavoite. Se toinen oli harjakattoinen mökki lammen rannassa.
Juon Mäyryssä huoltoasemalla kupin mustaa kahvia ja samalla seuraan haalarimiesten saapumista lounaalle. Lautaset täyttyvät ja kukkuraiset annokset katoavat nälkäisten miesten suihin. Jostakin pöydästä kuulen nasevan tiivistyksen: ”Ei se kauan kestä kun mies nukkuu tunnin.” Huoltoasemilla olen kuullut senkin viisauden, ettei bensan hinnan nousu vaikuta, kun sitä ostaa aina kympillä.
Mäyrystä on kaksi peninkulmaa määränpäähän Valkealammelle. Sinne päästyäni minulle esitellään kalansaalis. Katiskassa mötköttää synkkänä komea hauen vonkale. Pian se muuttuu fileiksi samalla kun seuraamme elävää kuvaa Venäjän pääministeri Vladimir Putinin puoli kahdeksi ilmoitettua laskeutumista Savonlinnan lentokentälle. Odottelun jälkeen taivaalta lähestyy kolme järeää helikopteria, joista yhdestä astuu tuttu tuimailmeinen mies, jonka pikkutakki tekee hänestä paria numeroa harteikkaamman.
Tärkeä vieras katoaa mustaan autoon, joka kuljettaa hänet Punkaharjulle. Mieleeni tunkee J.K. Paasikiven viisaus: ”Ystävät läheltä ja viholliset kaukaa.” Sanoipa hän niinkin, ettei Kreml ole mikään raastupa. Päivän uutiset seuraavat korkea-arvoisen vieraan ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaamista.
***
Kirittäjäkseni paluumatkalle lähtee tyttäreni. Alkumatka on vauhdikasta alamäkeä ja mäkien loputtua avittaa meitä myötätuuli. Seinäjoelle saavumme kuuden peninkulman ja reilun kahden tunnin ajon jälkeen.
Kyseisen etapin olen polkenut tällä viikolla kolmesti. Matka taittuu leppoisasti kun on puheseuraa. Menomatkalla ajellessani yksin koetin muistella ensi viikon eli elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Vermossa ajettavien Kuninkuusravien orisarjan hevosten nimiä.
Vielä niissä on opeteltavaa, mutta eivätkö nuo painu muistiin. Kerrataan litania: A.T. Visku, Camri, Costello, Elias Intomieli, Jokivarren Kunkku, Köppinen, Metkutus, Veeran Turo, Vieskerin valo, Vixen, Välkyn Tuisku ja Välähdys.
(710.)