Kaupassa käynti, pikainenkin, tuottaa kosolti havaintoja, hankintoja ja elämyksiä. Lähdin taas kerran ilman sen kummempia odotuksia hakemaan tomaatteja. Niitä myös hankin samoin kuin kohdalleni sattuneen 800 gramman lohkon edamia.
Solmiessani tomaattipussin suuta kiinni tapaan erään tuttavan värikkäässä urheilupusakassa, siis urheilumiehiä. Se näkyy jäntevänä olemuksena ja koholla olevina poskipäinä. Hänen lempilajinsa on hiihto ja myös ampuminen. Tosin muutama talvi sitten hän joutui sydänvaivojen takia suoraan hiihtoladulta suurehkoon operaatioon. Siitä hän toipui ennalleen.
Talviaikaan hänen paikkansa jumpparyhmässä on salin samalla kulmalla kuin minun ja parin muun tuttavan. Siinä veistelemme kokkapuheita. Kysäisen tältä tuttavalta kesän urheiluharrastuksista. Hän sanoo käyskennelleensä nevalla karhunpaskoja seurailemassa. Ajattelen, ettei tuon miehen alla neva juuri hytky. Eipä neva juuri haittaa karhuakaan. Ketterästi se kulkee tassujaan vetiseen mulloskerrokseen läsäytellen. Joskus olen seurannut piilokojusta usean karhuen teutarointia kuhmolaisella nevalla, ja ihmeen kevyesti se tapahtuu.
Tuttava jää vaimonsa kanssa hyllyjen väliin, minä jatkan kassoille. Vaihdan kuitenkin toiselle kassalle, kun edessäni nainen kasaa kärryistään hihnalle ison kuorman, jonka läpimenon arvelen vievän rutkasti aikaa, vaikka ei minulla mihinkään kiire ole. Seuraavalla kassalla edelläni on kaksi asiakasta, joista toinen, nuori mies, ostoksista päätellen isä, suoriutuu jo pakkaamaan. Muutama purkki Pilttiä, vaippapaketti ja kukkamultaa. Saattoi olla muutakin mutta ne eivät jääneet mieleeni.
Edelläni ollut nainen on ostanut kaksi purkkia sinistä maitoa, broilerin ja jotain pientä siinä hihnalla mene. Maksaessaan pankkikortti ei heti toimi. Painelin väärän tunnusnumeron, hän sanoo ja toteaa naureskellen, että taisi olla puhelinnumero, kun maksupääte reagoi ja kassa tarjoaa kuittia.
Tomaatit ja kaksi purkkia maitorahkaa tekevät 2,13 euroa. Maksan tasarahalla enkä huoli kuittia. Jatkan peliautomaattien ohitse, ja siinä istuu korkealla jakkaralla sama tyyppi, jonka näen usein pelaavan automaatteja milloin missäkin marketissa. Keskittyneesti hän pelaa Kulta-Jaskaa. Tyyppi on käynyt parturissa, koska hiukset on kynitty lyhyiksi. Mikä siinä pelatessa kun omiansa pelaa eikä – toivottavasti – pelaaminen ole vielä yltynyt riippuvuudeksi.
Ostan marketin ulkopuolella myyntikojusta mansikoita. Varmistan puolentoista litran riittävän parin päivän herkkuun eli kerta-annoksina muutamaan kulholliseen lohkottuja mansikoita ja kyytipojaksi maitorahkaa. Heti kotona teen annoksen herkkua.
Ja jopa taas maistui!
(711.)