Hyvä asia, ettei Seinäjoella ole vuoristoa, kunhan vain nimellisesti muutama vuori: Jouppilan-, Hallilan- ja Kyrkösvuori sekä muutama samaan sarjaan kuuluva, vaatimattomasti vain kumpare maastossa.
Eilen eli ensimmäisenä pääsiäispäivänä tein tuttavuutta vuoristoon ja tietenkin polkupyörällä. Kuvassa reitti ja alapuolella kuvaus lenkin korkeuseroista. Hyvin ymmärrän Kanarialla käyneiden ja vuokra-autolla noita pyöräilyreittejä ajelleiden varoitteluja. Niitä ei ole tarkoitettu ihmisvoimin kuljettavaksi. Ei ainakaan polkupyörällä sinne ole asiaa.
Kaikesta huolimatta lähdin haastavalle reitille, jonka pituudeksi katsoin noin 46 kilometriä. Siis reilu maraton, joita olen ehtinyt hölkätä viisitoista. Pahaksi ja ”pahaksi” onnekseni kilometrit olivatkin maileja. Siis reitistä kertyy 80 kilometriä, ja kun puoliväliin olin ehtinyt, oli turha haikailla paluuta.
Tie oli ensiluokkainen, sää aurinkoinen ja liikenne maltillista sekä kohteliasta. Muuan moottoripyöräilijä pysähtyi pitäessäni juomataukoa ja kysyi miten menee. Hyvin, sanoin.
Nyt minulle selvisi se, mitä tarkoittaa henkeäsalpaava maisema: vuorenseinämä kohoaa korkeuksiin ja tien toisella puolella rotko on syvä kuin meri. Maisema muistuttaa kuunmaisemaa, mitä nyt kuvista sen sellaiseksi olen päätellyt. Pelotteena toimivat varoitukset, joiden mukaan ylhäältä voi tielle tipahdella, isompia ja pienempiä kiviä.
Nousua oli pahimmillaan 1177,2 metriä, joten siellä piippuhyllyllä olin lähellä taivasta. Pisimmät nousut hipoivat kilometriä ja jonkin maininnan mukaan jyrkimmillään ne olivat 15-sateisia. Noin silmämääräisesti nousut olivat kymmenen kertaa pidempiä kuin Joupiskan mäki.
Kyliä reitin varrella oli sopivasta, joten huolto pelasi. Nesteytyksestä vesi ja cokis olivat korvaamattomia ja kun rasva alkoi rasituksen ja 28-sateisen kuumuuden vaikutuksesta toden teolla palaa, roihua piti sammuttaa oluella.
Erinomainen retki, vaikka paluu ajoittui hämärtyvän illan kanssa yksiin. Näin polkupyöräilykausi tänä vuonna alkoi raa’anpuoleisella lenkillä, mutta tästä on hyvä jatkaa Simpsiön- ja Vaasan-kierroksilla ja muilla polkaisuilla.
Nyt uidaan ja nautitaan taivaalla helottavasta valoilmiöstä eli Auringosta. Lihakset vertyvät, mutta ranteissa on yhä pientä pakotusta,
Se johtuu kilometrikaupalla jarruttelusta käsi jarrukahvalla.
(687.)