Hietaa hampaissa, väriä käsivarsissa

Hyvän pyörän vuokrasin Gran Canarialla. Varsinkin sen lukkopolkimia kiittelen. Paremmat ne ovat kuin omani. Irrottavat jalan lukituksesta jo pienellä liikkeellä. Sellaiset hankin heti kotona.

Jo alkumatkasta käytän nopeatoimisia lukkopolkimia. Lähestyn edelläni menevää koiraa ulkoiluttavaa perhettä ja ilmoitan heille yskäisten sekä lukituksen irrottamalla  pedaalista, jolloin kuuluu metallinen napsahdus. Kuulettehan, että täältä tullaan.

Isä alkaa kelata talutushihnaa saadakseen kahden nyrkin kokoisen lemmikkinsä hallintaan. Yritän pujahtaa nurmikon kautta ohitse, mutta hihnan päässä lamppuharjaa muistuttava otus säntää kimppuuni. Irrotan jalkani nopeasti pedaalista ja pysäytän pyörän, ettei lemmikki rusennu etupyörän alle. Siitä huolimatta se jatkaa rähinää kiittämättömästi minulle. Isäntäväki valittaa tilannetta.

Jatkan umpimähkäisesti tuota katua tuonne ja seuraavasta liikenneympyrästä sinne. Ja huomaan kiertäväni jotakin golfklubia. Kun keskityn ajamiseen, löydän vihdoin kuivan kanavan varteen. Seuraan sitä ja mitä lähemmäksi hiekkadyynejä tulen, sitä enemmän tuuli tunkee suuhuni hienoa hiekkaa, joka narskuu ilkeästi hampaiden välissä.

Tulen rantaan. Voimakas tuuli vyöryttää vaahtopäitä, mutta siitä huolimatta rannalla on auringonpalvojia. Ilma joka tapauksessa on lämmin. Ostan 1.50:lla Coca-Cola zeron ja jatkan matkaa.

Myöhemmin lähestyessäni San Agustinia kannan pyörän, se muuten on yllättävän kevyt, ylemmältä rantakadulta alemmalle, minut pidättää musta nainen. Hän sanoo tulevansa Malista, muistan sen olevan Ranskan siirtomaa ja siellä meno on yltynyt hulinoinniksi. Nainen pyytää rahaa. Sanon ettei minulla ole, on vain kortti, mutta löydän 70 senttiä. Se ei ole kelvata. Nainen kehottaa antamaan kympin, josta hän antaisi takaisin. Polkaisen tieheni.

Ennen Hotellia päätän nousta hotellin ohittavan jyrkän mäen päälle. Pyörästä löytyy riittävästi vaihteita, ja jaloistani jerkkua, mutta ennen pitkää maitohappo jyllää jaloissani. Pääsen kuitenkin perille, tai niin oletan, sillä mutkan takana tie jatkuu. Tämä riittää minulle.

Laskettelen melkoista kyytiä ohi hotellin ja käyn ostoskeskuksessa. Huoneessa juon tölkin olutta. Ja suihkun jälkee toisen. Vaikka kilometrejä tuli vain neljäkymmentä, tunnen uurastaneeni paljon enemmän kuin vvastaavalla lenkillä kotimaisemissa.

***

Pääsiäisaamuna kylppärin peilissä on tuttu mies, jonka käsivarret kyynärpäihin asti ovat väriltään violettiset. Sama ilmiö toistui joskus ennen vanhaan kun heinätöitä huhkittiin hihat käärittyinä. Nyt se on merkki pyöräilykauden alkamisesta ja nimenomaan lämpimissä oloissa.

Koto-oloissa pyöräilijän käsivarret päivettyvät pitkävartisia hanskoja muistuttaviksi suurin piirtein niihin aikoihin kesää, jolloin hihat käärittyinä tai lyhythihaisessa t-paidassa tehtiin heinätöitä. Paalauskoneet automatisoivat heinätyöt. Nyt käsivarsien eli polkupyörän suuntaviittojen selvärajainen värjäytyminen kertoo intensiivisestä polkupyöräilystä.

Harrastuksesta kertoo myös tuo peruspyörän kuva englannin- ja saksankielisin termein. Se oli pikainen harjoitus ennen tänne tuloa. Hyvä harrastus antaa väriä elämään.
(685.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *