Viime perjantaina eli 25. lokakuuta totesin uineeni elokuun alusta 105 kilometriä. Se ei sinänsä ole paljon, mutta minulle merkityksellistä, koska uinti on tapahtunut kesäkuun 19. päivä asennetulla uudella polvinivelellä. Pidin puolitoista kuukautta taukoa uinnista ennen kuin tohdin ottaa polven tositoimiin eli uintikäyttöön. Nyt tuntuu siltä, että uinti kuntouttaa tehokkaasti polvea ja miestä.
Tuo 105 uinti- ja kunnian kilometriä on vaatinut 35 pulahdusta altaaseen kroolatakseni kolme kilometriä. Tulkoon mainituksi, että kyseinen kolme kilometriä vaatii 120 käännöstä eli voltin pyöräyttämistä päädyissä. Näin volttikäännöksiä on 105 kilometriin sisältynyt 4200. Join perjantaina uimahallin kahviossa munkkikahvit vuosia jatkuneen intensiivisen harrastuksen kunniaksi ja kannustukseksi.
Meitä pitkän matkan kuntouimareita tai uintiniiloja näkee altaassa vähän. Tai sitten me käymme uimassa ihan eri aikoina. Uinti koetaan ja käsitetään helposti pulahdukseksi veteen ja muutaman sadan metrin etenemiseksi posket pullolla vimmatusti polskien ja veden ryöpsähdellessä ympäriinsä. Session kruunaa saunominen.
Usein keskiviikkoaamuisin tapaan Marko Maunukselan orkesterin rumpalin. Tosin viime aikoina en häntä ole nähnyt. Olisivatko keikkamatkat vieneet Honkakylässä asuvaa muusikkoa sen verran kauaksi, ettei perheenisän mieleen ensimmäiseksi aamulla tule lähteä uimaan. Meillä eläkeläisillä on eri juttu; ei muuta kuin aamupuuron jälkeen uimaan.
Tämä rumpali muuten ui hyvällä tekniikalla. Sitä selittää miehen monipuolinen treenaaminen johon kuuluvat vaihtelevat harjoitusmenetelmät: räpylöillä uiminen ja niin sanottujen lättäreiden sekä pulliksien käyttö. Ja rumpalin rytmitaju jalostaa liikuntasuoritusta antaen biomekaniikalle ja liikeradoille oikean ajoituksen.
***
Viime viikolla eräänä aamupäivänä uimahallin kahvion eräässä pöydässä erään Sepon valokuvan vieressä paloi kynttilä vakavan miesporukan muistellessa kuntoilukaveria, joka oli saanut tehtyä harjoituksensa. Lopullisesti. Siinä kun yläkerroksen ikkunoista avautui näkymä uima-altaalle tuli mieleeni assosiaatio olemisesta ja ajasta. Sein und Zeit, kuten Martin Heidegger (1889–1976) nämä suureet määritteli vaikeaselkoisen pääteoksensa nimeksi vuonna 1927.
(951.)