Seinäjoen asemalle juna numero 24 Rovaniemeltä saapuu puoli tuntia myöhässä, mutta se ei mitään haittaa. Kiirettä kun meillä ei ole, ja varsinainen matka alkaa seuraavana päivänä eli joulupäivänä lennolla Thaimaahan.
IC:tä odotellut väki nousee pakaaseineen ripeästi junaan päästäkseen kalseasta ilmasta lämpimään. Juna ei aikaile, vaan kiihdyttää vauhtinsa niin, että Peräseinäjoen paikkeilla saamme ihastella lyhyen päivän upeaa auringonlaskua.
Matkalippujen kanssa meille on sattunut pientä sählinkiä, mutta konnari on vanhan liiton miehiä, joka ei ole digipiljettien ystävä. Niinpä hän sallii meidän matkustaa hieman vajavaisilla dokumenteilla eikä vaadi meitä kaivelemaan tiedostojen uumenista lisänäyttöjä. Joulumieli on käsinkosketeltavaa.
Junassa on muitakin jotka matkustavat kauaksi. Thaimaahan menee eräs pariskunta jo viidettätoista kertaa ja vaasalaisrouva lentää Kanarialle. Hän kertoo käyneensä useasti Kampodzassa, jossa hänen poikansa elää. Poika oli äidin kertoman mukaan lähtenyt joskus vuosia sitten reppureissulle aikomuksenaan viipyä kahdeksan kuukautta. Kaukaa löytyi kuitenkin satumainen onni, jonka kanssa poika asettui pari sataa kilometriä Phnom Penhistä pohjoiseen. Rouva kuvailee poikansa perheen elämää ja mieleeni jää se kun hän mainitsee heidän rakentaneen omakotitalon sinne jonkin riisipellon äärelle. Mainitsee ohi mennen maata muutama vuosikymmen sitten kurittaneen diktaattori Pol Potin. Hirmuvaltiaasta muistuttavat museot, joissa on miljoonia pääkalloja.
Tikkurilaa lähestyessämme vieressäni istunut bangladeshilainen nuorimies huolestuu, miten hän pääsee lentokentälle, kun myöhästymisemme takia tekee tiukkaa ehtiä Helsinki-Vantaalle menevälle jatkoyhteydelle. Hyväntuulinen konnari ilmoittaa ilosanoman, että Tikkurilan asemalla meitä odottaa varta vasten tilattu bussi. Kehotan bangladeshilaista ystävineen seuraamaan minua.
Matkustajat sulkevat älypuhelimensa ja alkavat vetristellä itseään hankalista asennoista ja sovitella ulkovaatteita ja nostella laukkuja alas. Huomaan käytävän toisella puolella älylaitettaan kuulokkeet korvilla käsittelevän aasialaisen neitosen, jonka suuta ja nenää peittää hengityssuojain. Ajattelen hänen pelkäävän kanssamatkustajien tartuttava häneen jouluflunssan. Tai peräti aasialaisen.
Lentokentän hotellin huone on tilava ja sopiva nukkumiseen. Sängyn voi säätää mieleiseen asentoon. Illan viimeisten saapuvien lentojen matkustajat vaeltavat yläpuolellamme tuloaulojen kautta takseille, busseille ja vastaanottajien kyyteihin. Kymmeniä miljoonia matkustajia vuodessa välittävä lentokenttä hiljenee hetkeksi.
Satavuotiaan Suomen kohtalonhetkistä kertova elokuva Täällä Pohjantähden alla pitkittää iltaa puoliyöhön. Vaikka elokuva on tuttu, muistuttaa se, ettei demokratiamme ja hyvinvointimme
ole syntynyt helpoimman kautta.
Joulupäivänä laskeudumme maahan, jonka yhteiskuntasovun takaa sotilasvalta.
(765.)