Vaasa pullisteli eilen väkeä. Torilla kymmenentuhatta vaati Vaasan keskussairaalan laajan päivystyksen säilyttämistä, koska Seinäjoen keskussairaala ei kai kykenisi hoitamaan vaasalaisia. Ei varsinkaan ruotsia äidinkielenään puhuvia. Saa nähdä, miten vaasalaisten vaatimus etenee.
Seinäjoella voitaisiin vastaavasti jonakin lauantaina kokoontua samanlaisessa hengessä ja vaatia paikalliselle lentokentälle parempia toimintaedellytyksiä. Nyt Rengonharju on hiipunut jonkinlaiseksi sivukylän ”lentokentäksi”, kun Vaasa sen kuin kasvaa ja voi hyvin. Sinne on säännöllistä reittiliikennettä, ja sieltä lähtee ja sinne laskeutuu täpötäysiä charterlentoja.
Viikonvaihteessa näkyivät Suomen yrittäjät – niitähän me kaikki olemme – kokoontuneen Vaasassa. Heitäkin oli tuhansia, joten ei mikään ihme, että moni parturikampaamo, kahvila, tilitoimisto, nyrkkipaja, autokorjaamo, putiikki…toimi lyhennetyllä aukioloajalla tai oli peräti lauantaina suljettu. Yrittäjäpariskunta, sellaisia useat pk-yritykset lienevät ainakin alkuvaiheessa, suuntasi Vaasaan. Siellä palkittiin, nostatettiin henkeä, vaadittiin huomiota, juhlittiin ja pidettiin muuten vain hauskaa. Yrittäjissä on tämän maan, jos ei ihan selkäranka, niin ainakin jonkinlainen runko.
Yrittäjän ei välttämättä tarvitse omistaa tehdasta, tuotantolaitosta tai hallita yritystä ja olla työnantaja tai kapitalisti. Laajasti ajatellen riittää kun ihmisellä on yrittäjämäistä otetta tai asennetta ja yritteliästä pyrkimystä. Niitä ominaisuuksia voi toteuttaa kuka vain ja aina ne koituvat yhteiseksi hyväksi. Kieltämättä yrittämällä voi päästä hyville ansioilla, peräti rikastuakin.
Kolmas Vaasaan väkeä koonnut ja yhä edelleen kokoava tilaisuus oli kaupunginteatterin Topi Sorsakoskea (1952–2011) ja hänen värikästä elämäänsä käsitellyt musikaali On kesäyö. Sen yleisöön minä lukeudun ja oli siellä salintäydeltä muitakin. Näytelmällä menee hyvin, ja miksi ei, olihan ähtäriläinen Topi Sorsakoski tunnettu laulaja. Näytelmä ei mitään suurta teatteria ollut, mutta se ei tässä tapauksessa ole mikään puute, päinvastoin. Esityksen voimahahmo on Topia esittävä Ilkka Koivula. Myös viisimiehinen orkesteri hallitsee tahdit.
Olen kahdesti tavannut Topin. Ensimmäinen kerta oli lennolla Helsingistä New Yorkiin joskus 2000-luvun alussa. Vaihdoimme muutaman sanan. Topi oli puolisonsa kanssa matkalla Floridaan.
Toisen kerran tapasin hänet Virtain Vehkakosken tanssilavan kahviossa tai puffetissa, kun Topi tuli samaan pöytään juomaan Jaffaa. Sanoin, että tapasimme muutama vuosi sitten lennolla New Yorkiin. Topi sanoi muistavansa sen. Kohtelias mies, ajattelin, kun hän lähti estradille laulamaan Ajomiestä.
Vehkakosken rantalava kukoisti 60-luvulla, jolloin siellä esiintyivät mm. Kullervo Linna ja Humppaveikot, Henry Theel, Olavi Virta, Laila Kinnunen, Tapio Rautavaara jne. Usein he myös yöpyivät luonnonkauniissa Pohjalahdessa. Keikkamatkoja kun ei silloin tehty omilla busseilla tai edes omilla henkilöautoilla, eivätkä julkisen liikenteen kesäaikataulut sopineet muusikoille. Matka pääkaupungista Pohjaslahden Vehkakosken rantalavalle ja takaisin vaati aikaa.
Olen kuullut, että viihdetaiteilijat, yrittäjiä hekin, muistivat postikorteilla kesähuoneensa yösijaksi antanutta pohjaslahtelaista.
***
Kuvan kukikas komero on taannoiselta Ranskan-matkalta hotellihuoneesta.