Sinne jäi kotikaupunki pimeään aamuun, eikä taida päivä kovin ehtiä valaistua kun jo uusi pimeä tulee. Sinne jäi myös Linnanpuisto sulavine hiihtolatuineen, mutta kaikesta huolimatta Väiski, tämä tuhannen kierroksen uurastaja, on jo näillä lumilla Linnanpuiston kentällä saavuttanut liki 500 kilometriä. Kunnioitettava saavutus, ja taival jatkuu.
Toissa päivänä hän totesi, ettei ”haaste”, jonka hän on asettanut itselleen, ole koskaan edennyt näin sujuvasti. Alkutalvi ei ole suosinut Etelä-Pohjanmaalla maastohiihtoa, mutta jos aikoo päästä tavoitteisiinsa, kuten meillä hiihtoniiloilla on tapana, pitää olla sivakkojen kanssa jatkuvasti valmiina ladulle.
Minä olen suksinut jonkin verran Joupiskalla ja vähän enemmän Tanelinrannassa. Linnanpuiston kiemuralle en ole vielä ehtinyt. Kahdesti hiihtoreissun olen suunnanut Saariselälle ja loppusyksystä käväisin Vuokatissa. Kilometrit ovat nippa nappa 500, siis samoissa olen Väiskin kanssa. Hänelle tulee kotiladulle matkaa noin sata metriä ja senkin hän on voinut taittaa suksilla. Näin ahkeruus tulee palkituksi.
Vielä kun tänään torstaina nousen Helsinki-Vantaalta Boeingin 747:llä korkeuksiin ja viileteltyäni sillä noin kymmenen tuntia, saavun Thaimaahan ja sen armottomaan helteeseen, niin on siinä vaikea kuvitella lunta ja hiihtämistä. Sitten jos vielä kahdeksi viikoksi kotopuoleen kehittyvät kelvolliset hiihtokelit minun kärvistellessäni Kaukoidässä uima-altaan reunalla, pitää hiihtoladulla huhkia hyvin tiiviisti loppiaisesta lähtien edellyttäen, että on lunta ja lumessa latua. Nyt näyttää kaikki epämääräiseltä.
Pakko nyt kuitenkin on vielä mainita minua kohdanneesta takaiskusta. Osti tiiastaina Biltemasta peitteen Nissan Almeralle, jotta ei aamuja tarvitse aloittaa jäätyneiden ikkunoiden krapaamisella. Peite sopi tai puki hyvin moottoriajoneuvon ja se ulottui etupuskurista takapuskuriin ja auto näytti ulkopuoliselle kuin kääreessä olisi jokin upeampikin menopeli. Seuraavana aamuna näky taloyhtiön parkkipaikalla hätkäytti: Peite oli poissa. Tuulikaan ei yöllä ollut niin raivonnut, että se olisi tempaissut hopeisen peitteen mukanaan. Sen oli joku varastanut.
Tappiokseni tuli 39.90 euroa. Harmitustani, joskin lyhytkestoista, ei voinut hinnoitella. Toivottavasti peitteen varastanut saa siitä autolleen tehokkaan suojan tuulta, lunta, pakkasta ja vesisadetta vastaan. Jos hän sattuu lukemaan tätä tekstiä, niin hän voisi ilmoittaa, minne toimittaisin pressun säilyttämiseen tarkoitetun kätevän laukun.
Matkakohteessa Thaimaassa ei ennakkotietojen mukaan pitäisi suuresta turistimäärästä huolimatta olla hätää taskuvarkaista. Se tieto tässä vaiheessa helpottaa, vaikka ei meidänkään kadun varressa pitänyt olla auton suojapeitteen varastajaa.
(648.)