Kun aamulla pääsee sängystä ylös ja keittiön kautta ovesta ulos, näyttää maailma kovin rauhalliselta ja erinomaiselta paikalta. Niinpä en avaa radiota ajaessani Joupiskan kuntoradan äärelle. Laittaessani suksia jalkaani ja asettaessani korvakuulokkeet korville olen radion kautta yhteydessä tiedonvälitykseen ja suksilla pääsen liikkumaan. Kuuluttaja toteaa kellonajan, nimipäivää viettävät, auringonnousun ja -laskun Enontekiöllä, Oulussa ja Helsingissä sekä sen, että ennen aamuhartautta ehdimme vielä kuunnella hartaita säveliä –ohjelmassa sen ja sen kappaleen.
Latu on jäinen, liukas ja suksien alla se rohisee. Hiihto tai oikeastaan vauhdikas tasapökkä tuntuu helpolta. Vauhti kohoaa helposti ja valaisintolpan väli menee viidellä työnnöllä. Ajattelen, että taitaa olla tämän kevään viimeisiä aamuja, kun täällä hiihdetään, ja samaa lupaavat lähipäivien sääennusteet. Tosin ura vaikuttaa tiiviiltä, eikä sulaneita paikkoja ole kuin harvakseltaan ja nekin niillä kohdin, joissa latu ensimmäisenä keväisin sulaa. Metsässä sen sijaan lumikerros on käynyt ohueksi ja metsässä puiden juurella sulaa tulee aina vain lisää.
Havahdun kun pastori Albert Halonen Porista aloittaa aamuhartauden koskettavasti ”ihmisenä olen melkoinen perässähiihtäjä, lapsuuden varhaiset taidot opin matkimalla…” Pastori jatkaa, kuinka matkiminen on tärkeä tapa oppia. Meihin ei ole koodattu valmista olemisen mallia. Matkiminen ja seuraaminen kuuluvat oleellisesti Raamatun väkevään paimenkuvastoon…
Niin se on, että matkiminen on kaiken oppimisen alku, ja Ahonkylän kodalle noustessani huomaan matkivani norjalaisen maastohiihdon kolminkertaisen olympiavoittajan Johannes Klebon hiihtotyyliä. Päästyäni alkuun jatkan tasapökkää Petter Northugia matkien ja lopulta huitelen kuin Iivo Niskanen, tai niin kuvittelen. Viimeiset kilometrit koetan omaksua Eero Mäntyrannan lennokkaan tyylin kun hän voitti Sixten Jernbergin 1964 Innsbruckin olympialaisissa 15 kilometrillä.
Pakkaan sukset autoon. Ja ennen kuin starttaan, muistan toissapäiväisen Ilkan kahden palstan jutun, jonka mukaan Miedon patsashanke Kurikassa etenee. Patsashankkeen kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtaja on Nokian pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toiminut Jorma Ollila, kurikkalaisia hänkin. Ollilan seurassa (kuvassa) Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa, taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Litori ja patsastoimikunnan puheenjohtaja Anna-Maija Koskela.
Siltä istumalta päätän osallistua hankkeeseen ja samassa muistuu mieleeni Juha Miedon kuolematon toteamus, kun hänelle voittoa ei sillä kertaa tullut: ”Kyllä pienikin mies voi voittaa, mutta isoa kunniootetaan.”
Hiihdossa voi matkimalla hetkellisesti menestyä, mutta puheessa pitää aina kuulua oma ääni.
(802.)