Hyvä reissu, vaikka vain nelipäiväinen ja matkaa taitettiin polkupyörällä ja nukuttiin lakanoiden välissä. Lisäarvoa toi joustava ja koko lailla ympäri maan koostunut seura. Jo murteiden synnyttämä sekaannus antoi aihetta huumoriin ja jatkokeskusteluihin eivätkä minimaaliset väärinkäsitykset aiheuttaneet hankaluuksia.
Viime viikonvaihde ja siihen vielä maanantai mukaan lukien kului pyöräillessä lähes 400 kilometriä maanteillä ja myös kevyen liikenteen väylillä ja lopuksi pyyhälsimme stadissa pitkin Baanaa.
Reissusta jää aina jotakin pysyvää, sellaista kokemusta, jonka toisen ääripään kansanviisaus on tiivistänyt paskareissuksi, mutta tulipa tehtyä. Meidän matkaamme se ei sopinut. Koko elämä on kuin matka, on alku, keskivaihe ja päätepiste eli viimeinen matka. Mikään ihme se ei ole, että matka on hyvin viljelty alue kirjallisuudessa. Matkalla näkee, kuulee ja kokee eli se avartaa.
Äskeiseltä matkalta jäi mieleeni kaksi viisasta opetusta, tai toinen on niksi, jolla haapajärveläinen Matti säätää oikeanmittaisen ruokalevon. ”Emännän kanssa kun on nautittu ateria ja ennen paluuta työrintamaan pitää hetki huilata eli palautua. Siitä tuvan penkille kahareisin ja otsa nyrkeistä pinotun tornin päälle, eikä tarvitse kauan odotella kun uni jo tulee. Unen ottaessa liian suuren vallan luiskahtaa nukkujan otsa ylimmän nyrkin päältä ja nukkuja herää. Siinä se ruokalepo”, Matti toteaa ja lisää, ettei koskaan ole mennyt liian pitkäksi.
Toinen oli Pentin kertoma viisaus. Se sopii hyvin kiireiseen ja hosuvaan ja aikataulutettuun elämään:
”Korkeita herroja, ministereitä ja kansanedustajia, oppineita yliopistosta ja virkamiehiä metsähallituksesta oli perehtymässä Lapin metsiin. Paikallisen metsänhoitajan oli määrä olla tasan aamuyhdeksältä tapaamispaikassa, mutta metsänhoitajaa ei näkynyt. Korkea-arvoinen valtuuskunta alkoi hermoilla. Vihdoin kun metsänhoitaja saapui reippaasti myöhässä, moitti yksi jos toinenkin häntä myöhästymisestä, jolloin metsänhoitaja puolustautui etevästi, te ette taida noudattaa sitä käytäntöä, jonka mukaan ensiksi tullut odottaa!”
***
Paluumatkalle Helsingistä lähdimme maanantaina alkuillasta. Suurin osa suuntasi bussilla Keski-Suomen kautta Ouluun, minä ja muuan toinen matkasimme Tampereen kautta Jyväskylään koukanneella huoltoautolla. Alkuperäinen tarkoitus oli hypätä loppumatkaksi junaan ja sillä Seinäjoelle, mutta junalakko hiljensi kiskot lukuun ottamatta liikennettä Venäjälle. Kotiin päästiin alkuyöstä vaimon noudettua meidät ja polkupyörät Tampereelta.
Bussista Jyväskylässä jäänyt ja siellä yöpynyt kannonkoskelaispari Jaana ja Asko olivat jatkaneeet aamulla pyöräillen kotiin. Matkaa heille kertyi vähän päälle sata kilometriä. Näin maitotilalliset ehtivät kotiin iltalypsylle.
Opettavainen matka, kuten sekin, kuinka keitetyn kananmunan saa sitä kuorimatta pullautettua lautaselle: molemmista päistä vähän kuorta pois, ja sitten puhallus. Johan irtoaa.
***
Kuvan herrat Kannonkoskelta ja Hyrynsalmelta. Mitä oivallisinta matkaseuraa.
(719.)