Viilennystä, sitä ihmiset nyt tarvitsevat sisätiloissa. Helpoin ratkaisu on pöytätuuletin. Sellainen kun möyhentää huoneessa ilmaa, alkaa elämä sisäoloissa sujua.
Kysynnän äkillinen lisäys on yllättänyt kauppiaat eikä hyvin varustettujen markettien hyllyiltä eikä varastoista löydy pöytätuulettimia. Näin on käynyt ennenkin. Onneksi Ilmajoelta löytyi K-rauta Ketoselta Merox- merkkisiä tuulettimia, eivätkä maksaneet paljoa, noin 30 euroa.
Amerikkalaiset, ainakin Kaliforniassa, ovat tässä asiassa meitä viisaampia. Heidän makuu- ja muidenkin kammareidensa kattovalaisimien yhteyteen on asennettu isoroottorinen potkuri eli propelli. Sen kun nykäisee langasta käyntiin, niin jo alkaa kaksilapainen vatkata ilmaa ja verhot hulmuta ja kevyt irtotavara lennellä.
Toinen hyvä viilennys- ja virkistyskeino tällaisessa paahteessa on perinteinen pulahtaminen luonnonveteen. Luonnonvesiin pitää kuitenkin suhtautua hieman varauksin, sillä lämmenneet järvivedet alkavat olla yhtä leväpuuroa, eikä sinilevän seassa uiskentelua suositella. Toki suihkukin käy viilentävästä vaihtoehdosta.
Maauimala tarjoa kokonaisvaltaista virkistystä ja ne ovat kesäisin avoinna toisin kuin uimahallit. Perjantaina kävin Porin maauimalassa, enkä vain viilentymässä, sillä tarkoitukseni on harrastaa uintia ympäri vuoden ja se onnistuu parhaiten altaassa. Porin maauimala sopii tyylikkäästi maisemaan ja se on toimiva liikuntapaikka, vaikka se on rakennettu jo yli 60 vuotta sitten.
Olympiamittaisen altaan toisessa päässä on hyppytorni ja sen alla neljä metriä vettä. Kymmenestä metristä voi huoletta hypätä tai tulla alas kuin putoava säkki. Uimalan alueella on lastenallas kiemuraisine liukumäkineen, ja muut fasiliteetit kuten kioski, pukeutumistilat suihkuineen ja saunoineen ovat toimivia. Miesten puolen vanhan ajan koliseva tavaravaaka on kovassa käytössä. Muuan mies astuu vaa`alta ja sanoo, ettei paino saa ylittää 90:ää kiloa. Vakuuttaakseen kavereita, hän kysyy että näyttääkö hän lihavalta. ”Et sinä lihavalta näytä, mutta saisit olla metrin pidempi”, kannustaa kaveri.
Seinäjoelta Poriin on 170 kilometriä Karvian persoonallisen kirkonkylän kautta. Karvialaiset ovat loihtineet talojen pihateiden päihin ja pihamaille moninaisia ihmishahmoja, ukkoja ja aikoja tykötarpeineen. Ne elävöittävät tienvartta ja muistuttavat yhteisen ympäristön merkityksestä.
Toinen maauimala, jonne Seinäjoelta on myös 170 kilometriä, valmistuu lähiaikoina Tampereelle Kalevan uintikeskuksen yhteyteen. Siellä jo altaita täytetään lämmitetyllä vedellä. Kuinka ollakaan, tänään (21.7.) lauantaina HS:n ansiokas artikkeli (kuvakaappaus HS:n vinkistä) esittelee Tampereen viittä vaille valmiin maauimalan ja muistuttaa, että ”maauimaloista on tullut olennainen osa kaupunkikulttuuria”. Eikä siitä kulttuuriannista nauttiminen tee pahaa maalaiskulttuurinkaan edustajalle.
Maauimalassa on mukava leppostella, mutta myös tosissaan harrastaa. Kehno ilma ei ulkoaltaassa uiskentelevalle ole mikään kynnyskysymys verrattuna vaikka avoautolla kruisailevaaan, jolle tulee hätä käteen kun taivaalta putoaa kylmää vettä ja tuuli taivuttaa koivun larvoja. Uidessa ei kastumatta selviä.
Vesisade ei tosi harrastajia haittaa, sillä 26-asteinen vesi käsittelee kroppaa lempeästi – ja tiukan paikan tullen uimalakkia voi vetää syvemmälle. Hyvä on myös muistaa pitää suunsa kiinni niin kuin sorsaemo opasti poikasiaan sukellettaessa.
(839.)