Vaikka omista kasvien keruvuosista on liki 60 vuotta, muistuivat ne mieleeni kun tyttärenpoika Eino ryhtyi ensimmäisen kerran samaan tehtävään. Tarjouduin avuksi, sillä silloinen kolmen kuukauden kesäloma tuppasi aina loppua kesken. Halusin säästää Einon kiireeltä.
Taisin ottaa asian turhan vakavasti, sillä kauppareissulla piti hypätä pyörältä kun tien ohessa kukki päivänkakkaroita, siitä loikka ojan yli ja kourassa oli nippu puna- ja valkoapiloita ja vainun saaneen koiran tavoin säntäsin pitkin pellonpiennarta kauppakassin täyttyessä monenvärisistä kasveista. Vielä piipahdus metsään toi kanervan, mustikan ja puolukan.
30 kasvin kerääminen kahteen pekkaan tuntui helpolta. Tosin se on vasta ensimmäinen vaihe, kasvit kun vielä pitää asetella siististi sanomalehden sivuille ja prässätä kuiviksi, minkä jälkeen ne on tunnistettava ja liimattava alustalleen. Kasvimuistini on hapertunut, jopa taantunut. Nelivärisistä kasvikirjoistakaan ei juuri ollut avuksi.
Kasvien tunnistamisen hoitaa tämän päivän oppijan verraton apuri, kännykkä. Siitä Luontoportti.fi -sivulle ja sieltä parilla klikkauksella tulee vaihtoehtoja – kukan väristä, lehtien muodosta ja niiden asennosta varressa sekä muista ominaisuuksista – joiden perusteella kasvin tunnistaminen sujuu.
Kasvien kerääminen voi olla hauskaa, hyödyllistä ja moniosaamista vaativaa, digitaalista. Ohi ovat ajat, jolloin kasvien kerääminen tuotti enemmän vastenmielisyyttä kuin iloisen oppimisen elämyksiä. Latinankielisistä nimistä muistiin on jäänyt vain voikukka eli Taraxaxum officinale. Se ei paljon ole.
Sen verran kasveista innostuin, kun silmiini sattui, kuinka ollakaan, saksalaisesta Zeit.de –lehdestä kuva ja teksti unikkokasveihin kuuluvasta keltamosta (Schöllkraut saks.) Se on erittäin myrkyllinen kasvi, hyvin myrkyllistä on sen punaisenkeltainen maitiaisneste, jota vuotaa katkaistun kasvin varren murtumapinnoista.
***
Euroopassa tunnetaan tarina, jonka mukaan pääskynen saatuaan sokeita poikasia katkaisee keltamon varren ja puristaa siitä maitiaisnestettä, jota voitele poikasten silmiin ja saavat näkönsä takaisin. Tähän kauniiseen myyttiin viittaa esimerkiksi lajin tieteellinen nimi Chelidonium majus eli ”isompi pääskyn kasvi”, tai lajin vanha ruotsinkielinen nimi, svalört. Vanhaan ruotsinkieliseen nimeen perustunee myös lajin vanha suomenkielinen nimi pääskyisen ruoho, jolla keltamoa kutsuttiin Turun tienoon kasviluettelossa vuodelta 1683.
Zeit-lehden artikkeli muistutti, ettei luonto aina takaa lääkkeenä käytetyn kasvin terveellisyyttä. Keltamosta saatava neste on yksi monista kasvisperäisistä ainesosista, joita käytetään suositussa Iberogast-nimisessä vatsaa rauhoittavassa lääkkeessä. Lääke on vapaasti saatavilla. Saksassa on huolestuttu siitä, että keltamon eli Schöllkrautin ominaisuuksissa on tekijöitä, jotka ovat vaarallisia odottaville äideille ja heidän vauvoillekin. On myös väitetty, että se vahingoittaa maksaa aiheuttaen peräti syöpää. Lääkettä valmistaa Bayern.
(934.)