Olipa hauska saada viesti kotipuolesta. Vielä kun lähettäjät ovat vanhoja ystäviä, Raija entinen työkaveri ja Heikki intomielinen suksittelija, oikea Lapin-hiihtäjä. Hänet tapaan täällä Saariselällä melkein joka kertaa. Viimeksi joulukuun alussa tiheän kaamoksen verhotessa maisemaa palaillessani Kiilopäältä, niin siinä kohdassa, mistä lähtee latu Ahopään ylitse Kiilopäälle, seisoskeli Heikki. Kuulumiset vaihdettuamme jatkoimme peräkanaa kohti Laanilaa ja kylää.
No joo, Heikki on huumorimiehiä, sellaisiahan me useimmat täällä kävijät olemme. Pipo ei näissä oloissa saa kiristää. Nyt hän kannustaa viestissään minua jatkamaan harjoittelua pitkäperjantaina suksittavaa Vaskoolihiihtoa silmällä pitäen. Tähänastista hiihtosaldoani hän pitää lupaavana vaikka siitä puuttuu vielä viimeistelyharjoitus. Pitää Heikille kuitenkin ilmoittaa, että Vaskoolihiihto jää tänä vuonna minulta suorittamatta. Syy on aika painava, matkustan vaimon kanssa viikoksi Cran Canarialle kiirastorstaina. Siellä aion vuokrata kelpo polkupyörän eli cyklocrossin ja tehdä sillä vaativia lenkkejä vuoristoisessa maastossa. Näin koetan korvata kuuden peninkulman Vaskoolihiihdon ja samalla lisätä veren punasoluja! Se edellyttää päivittäisiä lenkkejä, mutta tuohon aikaan Kanarialla ei taida vielä olla kovin helteistä. Ja vaikka olisi, silti menen niin, että ketjut soivat.
Täytyy toivoa, että Kanarialta palattuani Etelä-Pohjanmaalla on polkupyöräilykelit ja pääsen heittämään Simpsiön lenkin sekä piipahtamaan Pojanluoman kautta Kurikan Luopaan. Sinne kun muutti muuan tuttava Nellinsä kanssa. Nelli on kultainennoutaja. Kyseisen tuttavan kanssa saatamme pelata erän šakkia.
Tänään torstaina pidän hiihdossa palauttelupäivän eli pistän reppuun käristepakkauksen, sinappituubin sekä juomat ja sujuttelen Kainuun kollegan kanssa Lutto-tuvalle, jonne tulee edestakaisin noin peninkulma tasaista maastoa. Käriste kypsyy oivalliseksi kamiinassa ja maistuu herkulliselta hiihtoretkellä samoin kuin maistuu munkki ja kaakao Savottakahvilassa. Niin, ja maistuu käriste myös Kuninkuusraveissa. Siellä pitää vain varoa, ettei sinappi valu paidan rintamukselle. Täällä sinappi tuubista puristettuna on siksi kiinteää, ettei tuollaista vaaraa ole.
Näillä mennään, kuuluu kulunut, mutta jossain mielessä käyttökelpoinen sanonta. Täällä muuten on vaikea edes kuvitella, millainen lumikurjuus eli lumettomuus siellä kotopuolessa vallitsee.
(675.)