Katinkultaa – siis arvotonta. Ei nyt sentään!
Mistä olympiamitalit on tehty?
Tokion vuoden 2020 olympialaisten mitaleihin tarvitaan 2700 kiloa pronssia, 4100 kiloa hopeaa ja 30 kiloa kultaa. Ei huolta, sillä kierrätys tekee tuloaan näihin ”citius, alttius, fortius” -kisoihin. Japani kerää jo täyttä päätä jalometallia vanhoista kännyköistä ja läppäreistä eli se toteuttaa ikiaikaisen alkemian periaatetta: Romusta kultaa!
Japanissa on toteutettu jo vuodesta 2017 projektia, jolla käytöstä poistetuista elektronisista laitteista kerätään arvometalli talteen. Näin japanilaiset voivat lahjoittaa käyttämänsä kapineet olympialaisten käyttöön, samoin hyödynnetään teollisuusjätettä.
Kisajärjestäjät ja ympäristöihmisiä ovat mielissään kertaalleen käytettyjen laitteiden roinaksi käyneen metallin käyttämisestä olympialaisten ja paraolympialaisten mitaleina. Siellä se menee täydestä. Kansakin saattaa kokea heiveröistä kisahuumaa kun palkintopallilla pujotetaan voittajien kaulaan mitaleja, joiden raaka-aine on vaikkapa omasta vanhasta kännykästä.
Järjestäjien mukaan pronssimitaleihin tarvittava romu on jo koossa, eikä kullan ja hopeankaan määrästä puutu enää paljon.
Samaa kierrätysperiaatetta toteutettiin jo Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 eli 30 prosenttia pronssi- ja hopeamitaleista oli kierrättämällä hankittu.
Tulee mieleeni vuosikymmenten takaa pikkupoikavuosilta kotopuolesta muuan innokas Arne, jonka Ragnar-veli oli osallistunut Helsingin olympialaisiin, järjesti meille kisoja. Lopuksi tietysti jaettiin palkinnot. Palkinnoksi kelpasi kaikki, mikä kiilsi, kuten vanha vyönsolki, kappale katinkultaa tai limonaadipullon korkki.
Jos modernien olympialaisten järjestäminen on monille valtioille taloudellisesti sula mahdottomuus, on kierrätysromun hyödyntäminen miateileihin ilolla tervehdittävää kehitystä. Mitalejakin voitaisiin jakaa useammalle kuin kolmelle.
(890.)