Ihminen, joka on tottunut kulkemaan tutussa ympäristössään samoja reittejä, kuten työmatkansa, koiranulkoilutuslenkin, kauppareissun jne. kokee isomman tai pienemmän elämyksen, kun ympäristössä on tapahtunut jokin muutos. Jokin päivä sitten minulle tällainen oli lähipuistossa kaadettu kuusivanhus.
Vuosia sitten lehdessä oli juttu, kun ikänsä samoilla sijoilla asunut henkilö huomasi yhtäkkiä Jouppilanvuorella mastoon asennetun lentoliikenteestä varoittavan vilkkuvan valon, joka ”häiritsi” häntä, ”teki jopa asumisesta viheliäisen ja alensi kiinteistön arvoa”.
Mieleeni mieleeni jäi jonkun asiantuntijan kommentti: Kun harmooniseen havaintokentään ilmestyy uusi ärsyke, kuten tällainen valo, se aluksi häiritsee, mutta pian siihen tottuu ja asia unohtuu.
Tänään vakiintuneella koiralenkillä minut yllätti myönteisesti Ylisenkadun päässä päiväkoti Saiman päätyseinään ilmestyneet värikkäät ja iloiset olennot. Niitä piti jäädä ihailemaan hetkeksi, ja niin tuli mieleeni taiteen tehtävä, joka on tyhjän tilan täyttämistä.