Lauantai suosi lähtemään niin sanotulle palauttavalle polkupyörälenkille. Edellisenä viikonvaihteena kaksipyöräisellä kertyi viidessä päivässä runsaat 500 kilometriä, joten patoutuuhan siitä palauteltavaa.
Maantie kutsui minua, vaimoa ja tytärtä sekä tyttärentytärtä sienimetsä. Heidän tavoitteenaan oli käydä varmassa paikassa, joka on useana vuonna tarjonnut keltaista herkkua.
Pullo urheilujuomatiivistettä ja pieni pussi pähkinärusinoita mukanani suuntasin Soukanjoentietä kohti uuden ohitustien risteyksen sekamelskaan. Tälläkään kertaa en löytänyt kevyen liikenteen väylää, jolta olisin päässyt valtatielle ja kohti Jalasjärveä. No, lopulta kaikki kävi hienosti ja pyörä rullasi kevyesti leveähköllä luiskalla. Liikenne oli näin lauantain puoliltapäivin melko vilkasta. Pakettiautoja, noita pienyrittäjien kulkuneuvoja, liikkui tiheään, mutta rekkojakin jyristeli yllättävän paljon.
Näissä maisemissa ei ylämäkiin juuri tarvitse ponnistella kuten viikko sitten Salpausselän maisemissa. Ensimmäiseen pitkään loivaan ylämäkeen Luopajärvellä lisää hieman vaativuutta etelästä puhaltanut reipas vastatuuli. Siitä jonkin matkaa ja lähden vasemmalle Peräseinäjoelle vievälle tielle.
Kas, tämä tie tarjoaa hieman vaihtelua, ja liikkeellä on paljon karavaanareita. Mieleeni jää yksi lyhyt nousu, joka ylittää rautatien ja joka pitää polkea lähes tosissaan. Lainalaisuus toistuu eli ylämäen jälkeen tulee alamäki, ja kun se vielä kaartaa laajasti kuusimetsän keskellä, tuntuu seitsemäntoista kilometriä lyhenevän melkoisesti.
Peräseinäjoella nautin huoltoasemalla ison kahvin ja voisilmäpullan, eikä maksa kuin 3,50 euroa. Lauantain alkuiltapäivänä kahviossa on vain toinen asiakas, niinpä myyjä ehtii kerätä astioita ja pyyhkiä pöytiä sekä koota repaleisia lehtiä. Mittariin näkyy kertyneen reilut neljäkymmentä kilometriä eli koko matkaksi tulee vähän yli seitsemän peninkulmaa.
Matka saa kuitenkin yllättävän, mutta todennäköisen käänteen: parin kilometrin jälkeen eturengas tyhjenee. Hyppään pyörän päältä taluttamaan ja soitan vaimolle. Hän ja tyttärentytär ovat lähteneet sienipaikalta kohti toista, varmempaa apajaa Peräseinäjoentien varteen.
Noutaja saapuu tyttärentyttären kanssa. Nostan pyöräni kuljetustelineeseen ja pääsen kotipihaan.Tyttärentytär jää seurakseni ja vaimo palaa sienimetsään poimimaan keltaista herkkua, joka peittää mattomaisesti maastoa. Poimija palkitaan melkoisella kantarellisaaliilla.
Vaihdettuani eturenkaan kuulen, että parin kilometrin päässä SJK on voittanut Tampereen Ilveksen 4-0! Aamuyöllä Riossa Antti Ruuskanen heittää kuudenneksi ja toteaa, ettei sille mitään mahtanut, viisi miestä oli minua parempia.
Rion olympialaiset menivät suomalaisten kannalta penkin alle.
Urheilujohtajille ilmaismatka Rio de Janeiroon on ikimuistoinen kokemus. Se porukka voittaa aina. Kieltämättä vähän urheilujohtajalta minustakin tuntuu päästessäni nauttimaan herrojen herkkua eli vaimon poimimia kantarelleja. Mutta onko työ joskus herkkua?
(604.)