Kotia kohti

Se nyt oli kolmannen kerran kun Pyörät pyörimään -kierros tuli tehtyä. Reissu alkoi viime perjantaina Lappeenrannasta ja päättyi tiistaina Rauman torille, jonne ihan viimeinen pätkä ajettiin armottomasti täristävää mukulakivikatua pitkin keskellä puutaloidylliä, joka kuuluu UNESCOn maailmankulttuuriperintölistalle. Siis arvokas ympäristö.

Viimeinen päivä alkoi Loimaan torilta kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän humoristisella tsemppipuheella. Siitä suuntasimme vähintään meikäläistä eli eteläpohjalaista lakeutta vastaavalle aavalle, jossa tuuli tarttui meihin ja pöllytti meitä. Pikainen poikkeaminen Räikkösen tiilitehtaalle ja siitä Alastaron torille. Paikalla oli paljon väkeä, varsinkin koululaisia, jotka näkivät pääministerin ja saivat tehokkaan kansalaistaidon ja yhteiskuntaopin oppitunnin ynnä kappaleen ruokatuntia. Tarjolla näet oli kärkkäreitä, paikallisen leipomon kuminalla maustettua leipää sekä puuroa kiisselin kera.

Sen huomion tällä retkellä tein, että kirkonkyliä, kaupunkeja ja muita keskuksia lähestyttäessä huomio kiinnittyi ensin muutaman vanhan liikerakennuksen tyhjään näyteikkunalliseen liikehuoneistoon, sitten keskusta tiivistyi ja valtaväylän molemmin puolin levittäytivät S- ja K-marketti, on osuuspankki, apteekin vihreäkylttinen plakaatti, kirppis, kepab-pizzeria… Matkaa jatkettaessa ohitetaan teollisuusalue ja sen lukuisat hallit sekä niiden aidatut piha-alueet.

Virtaan kylä jäi mieleeni perinpohjaisesta valmistautumisestaan pääministerin vierailuun. Kuuden vai oliko niitä yhdeksän oppilaan koulun pihamaalle pystytetyn telttakatoksen vieressä oli Virttaata kuvin ja lehtileikkein esittelevä messuosasto, kahvin kanssa tarjottiin Virttaa-leivoksia, kylän oma t-paita ja kaiken huippuna päiväkerholaisten peikkokuvaelma. Kylää siis markkinoitiin tosissaan, sillä onhan Virttaa taistelemassa Varsinais-Suomen vuoden kylän tittelistä. Pääministeri toivotti kylälle menestystä ja korosti yhteisöllisyyden merkitystä.

Siitä Euraan ja lopulta Raumalle. Valtatien luiskassa mahtui hyvin pyöräilemään vaikka ohitse ja vastaan pyyhkäisivät raskaat rekat, henkilö- ja muut autot. Viimeiset kilometrit ajelimme rauhallisia sivutietä.

Eipä muuta kuin Ouluun menevien pyörät pakattiin huoltoautoon ja meidän muiden fillarit sijoitettiin linja-auton ruumaan. Yön nukuttuamme eli keskiviikkona aamukahdeksalta starttaamme kohti Tamperetta, jossa jään kyydistä ja nousen Seinäjoelle menevään Intercityyn, toiset jatkavat Jyväskylän kautta pohjoiseen.

Se on sitten reissu tehty.

Ensi vuonna pyöräillään uudestaan.
(604.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *