Milloin viimeksi olen käynyt kuningaskunnassa?
Sellaisia on aivan naapurissa, mutta siitä on aikaa kun olen nauttinut Ruotsin, Norjan tai Tanskan monarkioista. Englannin kuningashuone ei juuri muulloin säväytä kuin kuninkaallisten häiden, erojen ja syntymäpäivien aikaan. Ja tietysti skandaalien aikaan. Kosketus Espanjan kuningaskuntaan typistyi Mallorcalla ennen euroa kuninkaan kuvaan, joka oli setelissä.
Thaimaan kuningaskunnan pitkät perinteet tulivat heti maahan saavuttaessa niin sanoakseni iholle. Maailman pisimpään eli 70 vuotta hallinnut kuningas Bhumibol Adulyadej kuoli lokakuussa 88-vuotiaana. Kansa kunnioittaa ja arvostaa hallitsijaansa, vaikka tuskin hänkään on valtaansa aivan moitteettomasti käyttänyt. Phuketin kansainvälisellä lentokentällä meitä Suomesta tulleita jumbolastillista turisteja kohtaa bingispöydän kokoinen kuva lempeän näköisestä kuninkaasta. Sen jälkeen niitä näkee tämän tästä.
Manalle mennyttä kuningasta surraan tai niin kansan on kehotettu tekemään. Hänen muistokseen on viritetty mustavalkoisia suruliinoja rakennusten julkisivuille. Tuulenvire saa niihin alakuloista hulmahtelua. Kolmen kuukauden mittainen suruaika jatkuu lievempänä vuoden, tässä vaiheessa meno on hillittyä, eikä esimerkiksi värikkäitä leijoja lennätetä kovin riehakkaasti. Sen sijaan turistit saavat alkoholia rajoituksitta ja yökerhot sulkeutuvat ovensa vasta aamulla.
Hotellille saavuttuamme kevennän vaatetustani. Ajattelen kuitenkin oranssisen t-paidan, punaisten shortsien ja vihreiden lenkkareiden kirkaisevan eurooppalaisen tai pikemminkin amerikkalaisen riitasoinnun suruaikaa viettävissä paikallisissa. Huomaan, se on omaa tekopyhyyttäni. Ystävälliset thaimaalaiset tuntevat viisauden ”talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan”. Oikeastaan loppu voisi kuulua ”…vieraat tuovat rahaa”. Thaimaan taloudelle turismi on tärkeä tukijalka, eikä sitä elinkeinoa sovi järkyttää, tai käy pian kuin on käynyt Egyptissä, Turkissa ja Pariisissa. Turistit kaikkoavat kun olot epävakaistuvat.
Thaimaan kuninkaaksi nousee kruununprinssi Maha Vajiralongkorni, 63, joka on viime vuodet isännöinyt Saksassa Baijerissa isoa kartanoa. Hän on tullut tunnetuksi skandaalien sävyttämästä elämästä. Oikeastaan tällainen kuningas sopii hyvin maata hallitsevalle tiukkaotteisen sotilasjuntan talutusnuoraan. Juntan on pelätty puuttuvan maan ja kansan elämään. Se on kuitenkin luvannut ensi vuonna eli 2017 pidettävien parlamenttivaalien toteutuvan.
Kuninkaan suremisen lisäksi huomioni kiinnittyi vasemmanpuoleiseen ja vilkkaaseen liikenteeseen, jonka seassa puikkelehtivat täyteen ihmisiä ahdetut avolavapakut. Myös puhelin- ja sähköjohtojen tiheä sekamelska tolppien välillä vaikutti siltä, ettei niiden virtapiireistä taida kukaan olla selvillä.Täällä olisi tilausta valo- ym. kaapeleille.
Arvoitukseksi jäivät tien varren omenapuita muistuttavat tarhat. Jotakin puista valutettiin niiden runkoihin kiinnitettyihin astioihin. Olisiko tuotettu kumin raaka-ainetta?
Tietä reunustivat pikaisesti kyhättyjen peltikattoisten, huterien tönöjen rivi. Niissä harjoitettiin kaikenlaista liiketoimintaa, oli autokorjaamoista tatuointiliikkeisiin ja hampaidenvalkaisimoista hieronta- ja hyvinvointiyrityksiin.
Ensi käsitykseni Thaimaasta ja sen lähes 70-miljoonaisesta kansasta vaikutti bussin ikkunasta katsottuna, että ahkeruus on hyve. Vielä kun monella taholla rakennetaan ja maisemassa kohoaa upeita taloja, mielikuvani saattaa mukailla todellisuutta.
Toinen todellisuus, trooppinen helle, lähes lannisti minut. Toivottavasti kaksi viikkoa näissä oloissa elvyttää miehen kotimaan laduille, eikä hiihtämättömyydestä muodostu vieroitusòreita.
Hotellin aulaan on turistien iloksi ja joulun kunniaksi pystytetty viiden kuusen, joulupukin, kolmen lumiukon ja poron sekä epälukuisten tonttujen estradi. Niin ja on siinä röykkiö lahjojakin. Täkäläisille joulu ei ole sellainen juhla kuin meille eurooppalaisille.
Näin se on, että vieraat tekevät juhlan. Myös Thaimaan kuningaskunnassa.
(649.)