Entisenä lehtimiehenä tulee mieleeni aihevalintaa tehdessäni erään vanhemman kollegan ohje, kirjoita juttu urheilusta, liikenteestä, arvostele televisio-ohjelmia tai moiti verotusta. Siitä pääsee alkuun.
Täällä Thaimaassa tekstiä voi lykätä myös noista yllämainituista teemoista hieman soveltaen. Taitaa olla viisainta tarttua urheiluun. Aikaerosta ja Telluksemme asennosta huolimatta sain tänne täkäläiseen aikaan aamuneljältä tervehdyksen koto-Suomesta ja Kainuun hiihtokollegalta. Oli kiertänyt kohtalaisen lenkin aattona ja aikoi saman tehdä tänään eli joulupäivänä.
Jos vähänkin tulkitsin oikein hänen puheitaan, oli niissä satiirinen vihje; ei olisi kannattanut lähteä tropiikkiin, jos aikoo huhtikuussa suksia Vaskoolihiihdon.
Kun tarkastelin täkäläisten urheilusaavutuksia ja urheiluhistoriaa, oli hieno huomata Thaimaan osallistuneen ensimmäisen kerran olympialaisiin 1956 Helsingissä. Silloisesta menestyksestä en saanut selkoa, mutta kultaa ja kunniaa maa on saavuttanut nyrkkeilyssä, painonnostossa ja taekwondossa. Taistelulajit ovat täällä suosittuja.
Yllättävintä oli havaita thaimaalaisen osallistuneen kaksi kertaa talviolympialaisissa murtomaahiihtoon. Prawat Nagvajara suksi 2002 Salt Lake Cityssä ja 2006 Torinossa. Menestystä ei tullut, mutta se on usein ladunavaajan kohtalo, perässähiihtäjillä on jo helpompaa, jos käytän tällaista allegoriaa. Nagvajara on oppinut mies, tohtori elektroniikka-alalla.
Ellei täällä uima-altaalla ole muuta urheiluun viittaavaa kuin niukkapukeisten hipiää koristavat ihopiirrokset ja urheiluvälineinä haarukka ja veitsi, tuntee meikäläinen pienen šakkipelin kanssa itsensä vähintään urheilevaksi ikämieheksi. Se sopii, kun otsalla helmeilevät hikikarpalot. Kuinka muuten mahtaa New Yorkissa käydä Carlsenin ja Karjakin välisessä MM-ottelussa?
Ei auta kuin mulahtaa altaaseen ja kroolata joitakin satoja metrejä ja ryhtyä sen jälkeen taas rasvaamaan, niin tällä kertaa suksien sijasta, tomumajaansa.
(650.)