Matkustaminen turistina on vaativa laji. Siitä ei saa muuta korvausta kuin elämyksiä, mutta siinä se matkustamisen ydin on. Elämykset säilyvät ja korvaavat materiaalisia ja taloudellisia kuluja. Se kävi selväksi loppiaisena, kun Thaimaan Patongissa piti nousta lentokenttäbussiin kello 04.25! Siihen aikaan ei vielä taideta edes lypsää lehmiä, vain meitä pitkän matkan turisteja.
Aikataulujen noudattaminen lyhyelläkin matkalla eli hotellilta lentokentälle on tärkeää. Me jyristelimme Pattayan lentokentälle kaksikerroksiselle bussilla aamuyön pimeydessä pitkin sateen kiillottamaa väylää, jonka varrella jo kuhisi monenlaista eloa. Liikenne tähän aikaan oli runsasta ja se tuntui koko ajan vilkastuvan. Asiakkaita näkyi piisaavan ympäri vuorokauden palveleviin kauppoihin, kioskeihin ja myyntikojuihin. Niin se on, että palveluja pitää tarjota vuorokauden ajasta riippumatta, kun kerran on ostovoimaa ja kysyntää. Thaimaassa väkeä piisaa jo omasta takaa, mutta paljon on myös turisteja.
Taaskaan en voinut olla ihmettelemättä mopoilla ja skoottereilla päristävien määrää ja sitä, että moni kaahasi ilman kypärää. T-paita ei juuri suojaa, kun sattuu kolari tai kaatuminen. Kaksipyöräinen pienmenijä puikkelehtii ketterästi muun liikenteen seassa, ja kun siihen on vielä yhdistetty monenlaisia kärryjä ja muita telineitä, liikkuu tavara sujuvasti.
Pattayan lentokentällä ensimmäinen turvatarkastus tehtiin jo ennen menoa terminaaliin. Laukut, elektroniikka, nesteet ja vyöt läpivalaistiin. Sitten kun olin pujottanut vyön paikoilleen, seurasi passintarkastus ja valokuvaus. Niin ja virkailijan tiukka syynäys.
Lentokenttäterminaaliin kerääntyi väkeä ja varsinkin Helsinkiin lähtevän lennon portti 11:lle. Lähtöä kuitenkin jouduttiin odottelemaan ja yläilmoihin nousimme tunnin myöhässä. Matkustajille kerrottiin heti, että saman verran myöhässä saavumme Helsinkiin. No, tunti sinne tai tänne ei isommin harmittanut kun matkaan joka tapauksessa menee yksitoista tuntia. Joidenkin jatkolennot Helsingistä myöhästyivät, samoin meidän alkuperäinen junayhteytemme, mutta matka ei ole kiinni yhdestä junasta.
Läpi pimeän maiseman kiitävään Pendolinoon verrattuna lentokoneessa näköala supistuu vaikka nopeus lisääntyy. Nyt kiisimme sellaista 860 km/h. Minä ja useimmat muut seurasimmet puutumiseen asti edessä olevan istuimen selkänojan kuvaruutua, joka näytti minuutin, kilometrin ja muiden suureiden tarkkuudella matkan edistymistä. Lentoreitti ylitti Intian, Pakistanin, Afganistanin, Kazakstanin ja muita tulenarkoja seutuja. Siellä oli Islamabad, Kabul, Herat, Grossnyi, jotka ovat tulleet tietoisuuteen väkivaltaisuuksista. Viimeinen suora alkoi Moskovan kohdalta Pihkovan ja Tarton ohitse yli Tallinnan.
Iso jumbo laskeutui kevyesti Helsinki-Vantaalle ja tarkalleen sen tunnin aikataulusta myöhässä, mutta perillä oltiin. Matkalaukut tulivat sujuvasti hihnaa pitkin, eikä tällä kertaa tarvinnut manata, että miksi se minun kapsäkkini tulee aina viimeisenä.
Ensimmäinen kosketus tänä vuonna Suomeen tapahtui Tikkurilan asemalla lähes kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Ja aivan viisaasti Ilmatieteenlaitos oli muistuttsnut tuulen lisäävän pakkasen purevuutta.
(658.)