Kaupunginkirjaston uutisalueella on 77 paperista sanomalehteä ja 742 aikakauslehteä. Niiden lisäksi päätteeltä löytyy sähköisiä lehtiä ties paljonko. Kirjastossa kun tulee usein istuskeltua ja näkee samoja ihmisiä, pystyy heitä sen kummemin tuntematta päättelemään ainakin eräiden lehtimieltymyksiä.
***
Nyt sisään tulee tuo harmaatukkainen noin kuusikymppinen raskaasti lukusalin poikki kävelevä mies. Mies jauhaa purukumia, ja sen vuoksi hän on syöpynyt mieleeni ja toinen hänestä tutun tekevä piirre on se, että hän liikkuu kaupungilla aina polkupyörällä.
Hän ottaa vetolaatikosta Sotilasaikakauslehden. Ei kuitenkaan mene sen kanssa pöytään, vaan lukee lehteä seisaalta. Ajattelen, että hän tarkistaa lehdestä jonkun evp:n syntymäpäivän tai jotain muuta vastaavaa, kuten ylennyksiä tai eläköitymisiä. Usein hän käy selaamassa Kylkirauta-lehden. Kyse on siis maanpuolustusasioista kiinnostuneesta henkilöstä.
Ohimennen huomaan erään pariskunnan, jonka opin tuntemaan kuuluessamme samaan harrastustoimintaan. Lasten vartuttua yhdistävä harrastus ja yhteydenpito jäi. Tapaamiset ovat satunnaisia. Pariskuntaa näen kirjastossa, jonne he tulevat palautusautomaatin kautta ja jatkavat lainaamaan kirjoja. Siis lukuihmisiä. Sitten he palaavat lehtien pariin. Eilen rouva jo luki keskittyneenä pöydässä omaansa miehen astellessa paikalle Mobilistin kanssa. Muistin, että hän teki elämäntyönsä autokauppiaana.
Sitten on joukko paikallislehtien lukijoita, jotka poikkeavat kirjastoon niinä päivinä, jollloin oman kunnan paikallislehti on ilmestynyt. Joitakin tunnistan Järviseudun, Uutisnuotan, Tejukan, Kurikka-lehden ja monen muun pitäjänsanoman lukijoiksi. Joku ottaa saman lehden useamman vanhemman kappaleen, joita säilytetään vetolaatikoiden alla kaapissa ja ryhtyy intensiivisesti selaamaan. Mitä se niistä hakee? Kuolinilmoituksia, lastenlasten nimeä urheilutulosluettelosta…
Jaha, tuosta rouvasta ei voi tälläkään kertaa erehtyä. Hän kävelee määrätietoisesti kohti Kotimaata ja menee sen kanssa pöydän ääreen. Lehti on nopeasti selattu ja samalla kun hän palauttaa sen, ottaa hän Eevan, jonka kannessa on Baba Lybeckin kuva. Lehden sisältö suorastaan imaisee rouvan. Taitaa olla hyvä juttu.
Häntä vastapäätä istuva mies lukee Sterniä ja siitä useasivuista juttua Berliin joulumarkkinoilla tehdystä terrori-iskusta. Mies vie Sternin vitriiniin ja tarttuu tottuneesti Kielikelloon sen näköisenä, että löytää siitä itselleen jotakin tärkeää, kuten vakiopalstat: alaan kuuluvat kysymykset ja ajankohtaiset lyhyet artikkelit. Tällä kertaa hän kiinnostuu ´tarkastaa` ja `tarkistaa´verbien merkityseroista. Artikkeli on tiivis ja sen kirjoittaja valaisee eroja osuvilla esimerkeillä. Tarkistaa tiedon paikkansapitävyys. Tarkastaa kunniakomppania.
Ennen ulko-ovea törmään entiseen työkaveriin, joka palauttaa muovikassillisen Tee se itse -lehtiä. Siis omatoiminen remontti- ja korjausmies. Hän sanoo säästäneensä sievoisesti, kun on saanut näistä lehdistä hyviä ohjeita milloin vesijohtojen ja milloin mersun korjaukseen.
Minä lukaisin tällä kertaa Latu&Polku -lehteä ja kiiltäväpintaisesta Niin&Näin –lehdestä Veijo Varpion laajan artikkelin Lauri Viidasta. Satuin muutama viikko sitten katsomaan Viita-näytelmän Tampereen Työväen Tetatterissa. Lauri Viidan syntymästä on sata vuotta.
Siinä lukukokemus lukuisine havaintoineen. Ja pakko laittaa kaupunginkirjastosta kuva, joka kertoo, ettei siellä tarvitse kaavoihin kangistua.
(659.)