Kulunut viikko on suosinut hiihdon harrastajia näissäkin maisemissa. Ahonkylän-lenkki muistutti tänään perjantaina, millaista on maaliskuussa, ja maaliskuu on seuraava kuukausi. Aurinkoisella lenkillä hiihtäjän suksi luisti hyväkuntoisilla laduilla. Vapaan menijöiden baanalla monella suhahtelijalla oli aurinkolasit, merkki lähestyvästä keväästä. Ja oli meita vanhan liiton suksijoita, jotka olivat työntäneet otsalta pipoa vähän ylemmäksi.
Ilmatieteenlaitoksen ennuste ei lähipäiviksi lupaa karvapohja- ja voitelemattomien pitosuksien hiihtelijöille kelien jatkuvan tällaisina. Näillä mennään eikä valittamalla saada mitään aikaan, ei pakkasia eikä ainakaan lentokelejä. Lunta onneksi on sen verran, ettei se ihan muutaman päivän läpöasteissa sula, mitä nyt vähän möhjääntyy.
Marraskuun alussa aloittamani tämä hiihtokausi, jolloin lumet ovat sulaneet laskutavasta riippuen kuusi kertaa, on hiihtokilometerejä kertynyt reilut 400. Tässä vaiheessa se on riittävästi, Ja talvea on jäljellä kaksi ja puoli kuukautta. Ei mitään hätää – tai Mietoa mukaillen ei ”härän päivää” – sillä ensi kuun puolivälissä lähden kahdeksi viikoksi Saariselälle.
En tiedä johtuuko ikääntymisestä, näön heikkenemisestä vai niiden yhteisvaikutuksesta, etten tunnista vastaantulijoita yhtä helposti kuin aiemmin ja joita sitten tervehdin liiankin ystävällisesti. Parempi kai sekin kuin antaa katseensa liikkua puunlatvoissa tai monoissa. Ja ladulla on tullut kohdattua tuttuja, joiden kanssa on pitänyt jäädä rupattelemaan, ja ensimmäinen puheenaihe on se, että milaisilla suksilla hiihtelet. Suosituimpia ovat karvapohjat ja optigripit, meinaan perinteisesti hiihtelevillä.
Huomenna perjantaina jätän hiihtelyn väliin – ainakin aamupäivällä – ja menen uimaan. Jos iltapäivällä riittää tarmoa, saatan tehdä pienen hiihtolenkin.
Vähän kankean otsikon ymppäsin venäläisestä kirjailija Vasili Šukšinin nimestä, ja vain siksi, että hänen sukunimensä muistuttaa ilman hattuässiä meidän yksikön ensimmäisen persoonan tekemistä, siis suksin. Tämä Vasili Šukšin nousi 70- luvun alussa maailmanmaineeseen kirjallaan ja siitä tehdyllä elokuvalla Punainen heisipuu. Hän kuoli 45-vuotiaana.
Šukšinin väkevä kirja Nuoren Vaganovin kärsimys on seurannut minua vuosikymmenet. Kannattaa lukea, vaikka sillä on hyvin vähän tekemistä hiihtämisen kanssa.
(971.)