Television taannoisessa Koivisto-dokumentissa toimittaja Antti Blåfield, joka avusti Koiviston elämäkerran kirjoittamisessa, kertoi, ettei Koivisto sallinut tekstiin adjektiiveja. Ne hän karsi armotta pois. Niin se on, ettei asiatekstiä sovi maalailla laatusanoilla. Asia asiana.
Tämä koivistolainen periaate tuli mieleeni, kun näin keittiön pöydälle jääneen sanomalehden ja siinä laajan kirjoituksen, jota silmäilin sieltä ja täältä. Otsikko lupasi paljon ja tekstikin alkoi värikkäästi, mutta muuttui kohta adjektiivien ilotulitukseksi. Se rupesi niin sanotusti nyppimään. Tuli jopa vaikutelma, että aukeamalle on valahtanut ripulikasa adjektiiveja.
Äkkiseltään poimuriini solahti lukuisa määrä sanahelinän tehokeinoiksi tarkoitettuja adjektiiveja. Oli julmettua, ylivoimaista, piskuista, huikeaa, huimapäistä, ällistyttävää, uskomatonta, yltiöpäistä, uljasta, vaatimatonta, tuhotonta, karmeaa… Liika on liikaa. Siitä kiitin, ettei tekstissä ollut ainoatakaan ihanaa, joka ei sovi miehiseen ilmaisuun.
Adjektiivien käyttöön on puuttunut myös kirjailija Kari Hotakainen. Niiden ogelmallisuuteen Hotakainen tutustui ollessaan kesätoimittajana, siis työssä, jossa kieli on työkalu kuten vasara timpurilla. Suhdettaan adjektiivien karttamiseen hän kuvasi niin, että adjektiiviton teksti tuntuu samalta, kuin olisi suihkussa kylmän veden alla. Osuva vertaus, joka pätee kylmissä tosiasioissa eli objektiivisessa todellisuudessa pysyttelevään uutistekstiin.
Toki lehti tarjoaa tiiviin uutistekstin lisäksi myös väljempää luettavaa, sellaista jossa on vivahteita eli lämmintä vettä jääkylmään suihkuun. Sen sijaan kovin pahoilta laatusanat eivät kuulosta puheessa, jossa ne tulevat ja saman tien katoavat. Kirjoitetussa muodossa ne säilyvät. Mitä olisivat olleet Paavo Noposen ja Pekka Tiilikaisen selostukset ilman maalailevia adjektiiveja?
Kuuntelin joskus kahden sanatyöläisen tai kieli-ihmisen eli papin juttelua, kuinka saarna toimii ja tehoaa. ”Siinä se vaihe on tärkeä kun pommittajan tavoin noustaan korkeuksiin ja valmistaudutaan syöksyyn, pudotetaan lasti ja vedetään uuteen nousuun. Manööveriä ei kuitenkaan saa toistaa liiaksi, se menettää tehonsa…”
Laatusanojen ajoituksella ja määrällä on suuri merkitys. Ne kuluvat herkästi käytössä ja syövät sanomaa.
(972,)