Filosofi Friedrich Nietzschen mainitseminen – nimi on jälleen alkanut toistua – muistuttaa minua ajoista puolen vuosisadan takaa. Silloin muuan lukion lehtori leimasi saksalaisfilosofin vihtahousuksi ja tukkuparraksi. Nietzsche (1844–1900) arvosteli ankarasti kristinuskon orjamoraalia ja asetti sen tilalle oppinsa yli-ihmisestä.
Ei tarvitse kuin vilkaista kiiluvasilmäisen Nietschen kuvaa, niin huomio kiinnittyy naamaa hallitsevaan ja villiintynyttä aluskasvillisuutta muistuttavaan tukkupartaan. Muhkeilla viiksillä on tehtävä, ne peittivät filosofin huonot hampaat. Samaa pragmaattista periaatetta noudattaa moni ulkonäköpaineista kärsivä kaljuuntuva mies haroessaan niukkoja suortuvia paljaan päälakensa peitoksi.
Nietsche aloitti 25- vuotiaana Baselin yliopiston klassisen filologian professorina ja koki 35-vuotiaana tulleensa virkaheitoksi ja omaksui harhailevan pakolaisen (Fugitive errans) roolin, kuten hän asian ilmaisi. Etsiessään siedettävää ilmastoa hän matkusti pitkin ja poikien Eurooppaa. Milloin talvi Alppien pohjoispuolella oli liian kylmää, Venetsiassa liian kosteaa, Genovassa häiritsi epävakainen pilvisyys, Nizzassa kevätkuumuus vei häneltä tahdonvoimat. Matkoilta lähetetyt postikortit kertoivat jatkuvasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Siis raihnainen tapaus.
Hän asui Sveitsin naapurimaissa, mutta häntä veti puoleensa St. Moritzissa sijaitseva Engadin ja sen väljät maisemat. Siellä hän kehitti tunnetun käsitteensä yli-ihmisestä ja kuinka ihmiskunnan historia toistuu yhä uudestaan eli tiimalasia käännetään toistuvasti ja sama hiekka valuu. Ajatus yli-ihmisestä ja ikuisesti tapahtuvasta jälleentulemisesta ovat hänen tunnetuimman teoksensa Näin puhui Zarathustra (1883) peruspilareita. Nietscheä ei elinaikanaan juuri arvostettu, hänen kirjansa kävivät kehnosti kaupaksi ja kollegat vähättelivät häntä. Nyt ajat ovat muuttuneet ja Nietsche on kohotettu yhdeksi Euroopan keskeiseksi filosofiksi Kantin ja Hegelin rinnalle. Hän on ”stara”, johon poliitikot nojautuvat ja jota elokuvakäsikirjoittajat siteeraavat. Tuskin hän olisi mitään tällaista uskonut näkevänsä, mutta tuskin hän siitä olisi ollut yllättynytkään.
Hänen hurja kielensä, joka ajoittain muistuttaa runoutta, houkuttelee niitä, jotka haluavat tehdä vaikutuksen. Kuka tahansa, joka perehtyy perusteellisemmin hänen ajatteluunsa, ymmärtää paremmin aikamme populismia ja moraalista individualismia.
Nietscheä kiinnosti, valhe, arvottomuus, kateus. Hän oli ensimmäinen filosofi, joka esitti ”Jumalan kuoleman” – uskonnollisen vakaumuksen menettämisen, joka pitää yhteisömme koossa.Hän tiesi, että tämän menetys romauttaisi monen maailman, sen ymmärryksen mielestä ja moraalista. Miten meidän pitää elää, jos Jumala ei enää ohjaa meitä? Kristillistä orjamoraalia hän pitää niiden elämänkaunana, joilla ei ole mahdollisuutta omien perustarpeidensa tyydyttämiseen.
Kerrotaan kuinka Nietschen tunnetuksi tekemä lause ”Jumala on kuollut” oli jonakin yönä maalattu Nietschen allekirjoittamana Pariisissa jonkun talon seinään. Seuraavana aamuna sen viereen oli maalattu ”Nietsche on kuollut” ja sen alla ”Jumala”.
Sille, jota viehättää logiikka, ei ole iloa Nietschen teoksista. Ne pulppuavat täyttä sekamelskaa ja mielettömyyksiä. Nietsche ei halunnut pysyttää mitään teoriarakennelmia, vaan auttaa ihmisiä heidän kamppailussaan arvokkaasta olemassaolosta. Tällöin hän asettui vaaraan tulla väärinkäytetyksi. Niinpä jokainen voi askarrella Nietschellä niin kuin se parhaiten sopii. Näin kävi 80 vuotta sitte kun kansallissosialistit vetivät Nietschen ja hänen Übermenschen-käsitteen rotuoppinsa takaajaksi. Nietsche- tutkijat ovat siitä yksimielisiä, että natsit ymmärsivät Nietschen karkeasti väärin.
Nyt on ilmennyt, kuinka yli-ihmisen viittaa sovitellaan ihan vakavissaan Donald Trumpin harteille! Nietschelle Trump olisi sellaisen vastakohta, ja pikemminkin yli-ihmisestä hänelle kävisi Greta Thunberg, itsepäinen esitaistelija Fridays–for–Future -liikkeen esitaistelija.
***
Joskus jossakin yhteydessä mainitsin saksalaislähtöiselle, Suomeen asettuneelle Roman Schatzille, että teitä saksalaisia luonnehditaan runsaiden filosofien ja runoilijoiden ansiosta sanaparilla Denker und Dichter. Schatz muistutti, että heistä käytetään myös ikävämpää luonnehdintaa Henker und Richter eli Pyöveleitä ja Tuomareita.
(943.)