Yhteinen ystävä

Tiistai oli päivä, jolloin suksi ei luistanut eikä se pitänyt ja edessä oli mäentöyräs, joka vaati haara-askellusta. Tavallisesti siitä on menty kuin heittämällä suorin suksin. Perässäni suksivalla oli sama pulma, ei luistanut eikä pitänyt.

Jatkoimme omine ajatuksinemme, minä jonkin verran nopeammin. Saavuin ensin laskettelurinteen Pilkku-ravintolan eteen, nostin sukset ja sauvat nojalle telinettä vasten ja menin sisään. Satunnaista hiihtäjää ei enää näkynyt ja ajattelin hänen hiihdelleen majapaikkaansa. Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli tuopin kanssa pöytääni. 

Puhelias kumppani sanoi olevansa lähtöisin Vaasasta ja vaimonsa Ylihärmästä. Hänen taipaleensa oli jatkunut insinööriopintojen kautta Finlaysonille Tampereelle ja Forssaan. Finlaysonilla ei Suomessa  enää ole tuotantoa, mutta jäi kuitenkin hyvä brändi. 

Hän kertoi olleensa insinööriopiskelijana kesän 1967 Englannissa John Brownin  traktoritehtaassa. ”Siellä menetelmät olivat vanhanaikaisia, kaukana suomalaisista, mutta ei niitä tohtinut kritisoida. Olihan Englanti entinen maailmanvalta, jonka varjolla koko yhteiskunta toimi”, hän kertoi ja vertasi saman tien kolonialismin hengen vaivaavan brittien brexitiä. ”Muiden  ei meitä tarvitse neuvoa”, hän tarkensi engelsmannien mentaliteettia.

Juteltuamme aikamme, jota meillä eläkeläisillä on, kävi selväksi, että asun Seinäjoella ja mitä olen leipätyökseni tehnyt, hän kysyi yllättäen, että tunnenko erästä Kaija R. -nimistä rouvaa. Mikä etten tuntisi, hän on tuttuakin tutumpi. Sanoin, että olin juuri aamulla onnitellut tekstiviestillä tätä Kaija R:ää hänen 80-vuotispäivänään. Kaveri ei jäänyt minua huonommaksi, vaan sanoi aamulla soittaneensa ja onnittelleensa Kaija R:ää. Oli näet muistikirjastaan huomannut, että serkku täyttää tänään kunnioitettavat 80 vuotta. Sanoin, että serkkusi on yhteinen ystävämme.

Tällaisessa tilanteessa käytetään kulunutta, mutta paikkansa pitävää sanontaa ”maailma on pieni ja Suomi vielä pienempi”. Niin totesimme mekin.

Tuvalle hiihdellessäni ajattelin, että mistä hän oli hoksannut kysyä: Tunnenko Kaija R:ää? No, hän näki puseroni selässä urheiluliikkeen tunnuksen ja siinä sanan Seinäjoki. Siitä ei ole insinöörin, joka työkseen etsii ratkaisuja, vaikea päätellä, että kysynpä tuolta hepulta asiaa. 

Tietenkin on voinut käydä niin, että Kaija R. on aamulla puhelinkeskustelussa kertonut serkulleen, että hänelle on tullut toinenkin onnitteluviestin Saariselältä. Ei tarvitse olla salapoliisi eikä perehtynyt todennäköisyyslakentaan, kun ladulla näkee puseron, jonka selässä lukee Seinäjoki, että siinä menee se toinen Kaija R:n onnittelija. Kukaan muu ei ole niin viisas kuin insinööri!

Ja se pitää paikkansa.

           •••

Väiski on tarkkasilmäisenä kotiseutumiehenä ottanut kuvan Seinäjoella Gravanderinkadun viitasta. Enpä osaa sanoa, missä kyseinen katu on ja mistä tuo Gravander tulee?

(907.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *