Äskettäin selvisi jostakin tutkimuksesta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Se on kova juttu. Jopa käsittämättömän kova uutisia seuraaville kriittisille Suomi-pojille ja -tytöille..
Tuosta sijoituksesta alkoi pulina ja koko tutkimus oltiin laittamassa vähin äänin mappi ö:hön. Eihän me suomalaiset voida olla onnellisia. Yritetäänkö meitä kiittelemällä kehua, jotta pysyisimme kuuliaisina EU:n mallioppilaina emmekä vaadi kokoomme nähden liikoja, niin voi Suomi olla maapallon onnellisin maa. Pakko se on uskoa, kun läheltä ja maailman ääristä meille tulee onnitteluja..
Jos joku tohtii sanoa, että on onnellinen, siihen sisältyy yksilötasolla vaara tulla leimatuksi hölmöksi. Onnellisen ja hölmön raja on kuin veteen piirretty viiva. Niinpä suomalaisuuteen kuuluu, ettei näytä olevansa onnellinen, mitä nyt aavistuksen verran suupieliä nostaa ylöspäin. Suomalainen kansanviisaus ohjeistaa meitä onnen suhteen: ”Kell onni on, hän onnen kätkeköön.” Vaatimattomuus kaunistaa, mutta jos jollakin on onnea, minun puolestani näyttäköön sen muillekin.
Joku antiikin viisas on määritellyt onnelliseksi hänet, joka ei sure sitä, mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Siinä on pieni ja ratkaiseva ero.
Katseltuani Kaunispään laella silmän kantamattomiin levittäytyvää maisemaa, vääjäämättä mieleeni tunki ajatus, että tässä voi aivan huoleti kokea hetken onnellisuutta. Kuitenkin niin, etteivät toiset sitä huomaa. Niin vain jo seuraavana hetkenä tunki taka-ajatus, että ei tämä näin seesteisenä voi jatkua: pian taivaalta voi ryöpytä sakeana räntää tai pakkanen alkaa paukkua siperialaisesti. Ei maisema ja mieliala voi jatkuvasti olla näin kirkas ja optimistinen.
Näillä lumilla ja laduilla Lapissa voi kokea, että omaa onnellisuutta lisää läheisten ihmisten terveys, kohtuullinen toimeentulo sekä tasapainoinen suhde ympäristöön. Ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Jaettu onni on kaksinkertainen onni, eikä onnellisuus ole keneltäkään pois. Raikas tuuli Kaunispään huipulla muistutti onnellisuuden olevan perustava tunne siitä, että elämä on hyvää. Eikä se ole mitään Lapin tai Suomen matkailun markkinointia.
Viisas Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Palkankorotuskin tuo saajalleen onnellisuutta vain muutamaksi kuukaudeksi kun jo tilipussin pitäisi taas pullistua. Johtuukohan isopalkkaisten huimat palkat juuri tästä.
Tässä haastetta meille suomalaisilla, että pystymme pitämään maailman onnellisimman kansan maineen.
(906.)