Koitti se hetki, jota tässä olen pelännyt. Tiet, käytävät, polut ja muut kulkureitit muuttuivat liukkaiksi. Vuosi sitten tähän aikaan jouduin koiralenkillä hallitsemattomaan liukuun. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta Linnanpuiston alapuolella kulkevalla puistokäytävällä kumiteräsaapas ei pitänyt ja kun vielä – vaikkakin pieni – koira nyppäsi hihnan päässä kriittisellä hetkellä, oli se menoa. Kaatumisen olisin vielä kestänyt, mutta kohtalokasta oli se, kun mätkähdin mahalleni talutushihnan flexin eli kädessä pidettävän kelan päälle.
Koira luuli, että esitin sille jonkin uuden tempun ja se palkitsi ssiitä minua lipomalla naamaani ja hyppimällä riemusta. Tärsky oli kova ja kipeä. Murtuiko peräti kylkiluita.
Jouduin jättämään juuri aloittamani hiihtokauden. Onneksi aloitus oli tapahtunut Saariselällä ja olin ehtinyt suksia runsaat sata kilometriä. Näin hiihtely kotimaisemissa jäi muutamaksi viikoksi eikä runneltu keho soveltunut edes uintiin. Kaatumisestani koitui hyödyksi se, että kaupunki levitti turmapaikalle ja vähän laajemminkin talven ajan kiitettävästi hiekkaa. Olin viestittänyt asiasta kaupungin nettisivun kautta, ja niin luulin, että se oli huomioitu.
Tänään sunnuntaina aamulenkillä vuoden takainen tapaus muistui mieleeni kun edessä avautui kolkko, jäinen näkymä. Nokian kumisaapas ei pitänyt ja nelijalkainen ystävä halusi surffata hihnan päässä. Ei auttanut kuin turvautua koviin otteisiin: hihna kireälle ja pois käytävältä, jonka vieressä saapas piti edes hiukan. Olisi ollut tyhmää suistua samassa paikassa, jossa vuosi sitten rusikoin itseni. Sanovat tai väittävät, että kana eroaa siinä mielessä ihmisestä, ettei se tee samaa virhettä uudestaan. Olin kohonnut kanan tasolle!
Kotikadulla kaksi naista toinen toistansa tukien kävelivät hitain ja lyhyin askelin, ja joka kerta jalan alta kuului krunks. Heillä oli piikkikengät. Harpoin kotipihaan ja horjahdin hädin tuskin tasapainon säilyttäen. Totesin naisille, että tällaisella kelillä maahan pitäisi julistaa ulkonaliikkumiskielto. Tai ainakin suositella välttämään turhaa liikkumista.
(871.)