Iran on 80-miljoonainen jalkapallomaa, asukasluvultaan siis Saksan kokoinen. MM-kisoissa Iran on toista maata kuin muut.
Kansainvälisen mahtipolitiikan vuoksi Iran on saanut ja saa kärsiä. Joukkue on joutunut itse hankkimaan niin pelikengät kuin peliasut, ja kun ne rikkoutuvat, niin käy usein pelin tuoksinassa, ne on itse korjattava. Iranilaisilla ei ole varaa fanipaitoihin eikä ottelujen jälkeen pelipaitojen vaihtamiseen, josta on tullut rituaali.
Tämä johtuu presidentti Donald Trumpin määräämistä pakotteista. Amerikkalainen Nike joutui perumaan Iranin kansa tehdyn sponsorointisopimuksen, ja pelaajien on täytynyt hankkia asusteensa omalla kustannuksellaan eurooppalaiselta Adidakselta. Toivottavasti Melania Trump saa puhuttua järkeä miehelleen, jotta tällaiset älyttömyydet loppuvat!
Yleensä isot urheilumerkit haluavat avokätisesti tukea MM-kisoihin osallistuvia joukkueita. Nyt Iranin joukkue jopa ompelee itse pelinumerot paitoihin. Ja eikö käynyt niin, että Ramin Rezaeian numero kaksi meni väärinpäin, mutta sille ei enää mitään voinut kun ei ollut varapaitaa.
Iranissa jalkapallo-ottelu saa isonkin kaupungin hiljaiseksi. Katsomot ovat täynnä ja kahviloissa seurataan herpaantumatta televisiolähetyksiä, niin ja se on vain miesten oikeus. Naisten pitää työskennellä. Mutta jos nainen haluaa ehdoin tahdoin ottaa riskin ja menee jalkapallokatsomoon, pitää hänen naamioitua mieheksi liimaamalla leukaperäänsä tekoparta ja vaihtamalla huivi myssyksi ja kauhtana kaksilakeiseksi. Katsomossa pitää olla hiljaa, eikä laulaa kannustuslaulua, jolloin siveyspoliisi voi tunnistaa äänestä sukupuolen, ja se tietää ruoskaa ja vankilaa. Viranomaisten mukaan miesten laulut kun ovat niin roiseja, ettei niitä sovi naisten kuunnella saati laulaa. Naiset siis pysykööt poissa peliareenoilta.
Venäjän MM-kisoihin on matkustanut myös iranilaisia naisia, jotka viikko sitten olivat kannustamassa omiansa voittoon Marokosta naamioitumatta miehiksi ja osallistumalla kannustuslauluihin. Pelin jälkeen voittoa riemuittiin kaduilla pikkutunneille asti käsi kädessä miesten kanssa naisten jopa heilutellessa huivejaan. Mullistava kokemus, kotimaassa kun seurauksena olisi ollut raippaa ja tyrmää.
Tänä iltana Iran pelaa Espanjaa vastaan, ja vaikka voittoa ei tulisi, voidaan sellaisena ja vielä merkityksellisempänä voittona pitää sitä, että Teheranissa voi kahdella stadionilla seurata ottelua screeniltä. Ensimmäisen kerran – ja myös naiset.
Urheilulla on merkitystä ja vaikutusta.
***
Tekstini perustuu Cicero.de -lehden 20. 6. Chiara Thiesen artikkeliin Ein kleines Wunder [Pieni ihme].
(823.)