Uskonnottomien – olisiko parempi sanoa pakanoiden – järjestö pahastui siitä, kun Seinäjoella opetetaan alakoulussa uskontoa, veisuutetaan lapsilla virsiä, jaetaan Uusia testamentteja ja pakotetaan ruokarukoukseen.
”Nyt on piru merrassa”, yhdistys on tainnut voihkaista ja jättänyt asiasta kantelun aluehallintovirastolle.
On erinomaista että vanhemmat tietävät, mitä koulu lapsille opettaa. Pythagoraan lauseen opettamiseen ja oppimiseen ei liity näkemys- eikä muita eroja toisin kuin uskontoon. Siihen liittyvistä näkemyksistä nousee helposti meteli tai ainakin loputon kinastelu.
Yhden tunnetuimman keskustelun aiheesta aloittaa Tuntemattoman sotilaan Lahtinen:
”Heh-hei. Niitä Jumala tehnyt ole. Se on semmosta puhetta vaan. Kouluissa opetetaan vaikka hyvin tiedetään että se on valetta. Ei ihmistäkään luotu ole. Merestä se on syntyny. Hiiltä ihmisessä on, ja muita aineita. Yksinkertaista jymäytetään, että se on hyvin nöyrä kapitalistille. Se siinä vaan on.
Hietasta nauratti:” Kyl mää seeverra sentä ymmärrä ete mää tommotti usko. Hiiltä! Sää puhu iha pehmossi.”
Hämäläisen Lahtisen suhtautuminen asiaan on kriittinen ja tinkimätön. Hän on ottanut asioista selvää. Turkulainen Hietanen puolestaan kumoaa Lahtisen väittämän huumorilla ja koettaen saada Lahtisen noloon asemaan.
Ja kun Väinö Linnan siteeraamisessa on päästy alkuun, niin jatketaan Täällä Pohjantähden alla -romaanilla ja poiketaan Pentinkulman koululla:
”Juroina he tuijottivat koulun tervattua lattiaa veisatessaan aamuvirttä ja kuunnellessaan opettajan rukousta. Ja pitkin päivää heidän hapuilevat mielikuvansa seurailivat sitten niitä näköaloja, joita opetusohjelma yritti antaa heille tieksi kristillissiveelliseen ja kansallisisänmaalliseen maailmankatsomukseen.
Mutta Sauli ja Daavid sekaantuivat usein. Kumpi se heittää toista keihäällä toisen soittaessa harppua? Eivätkä he olleet ikinä nähneet harppuakaan. He tunsivat vain urkuharmonin, viulun, harmonikan ja suupelin.
—
Se oli eräänlaista peitekieltä, sillä hänen [opettajan] teki mielensä opettaa heille: Niin totta kuin uskon yhteen Jumalaan, uskon minä yhteen suureen Suomeen.
Mutta koululautakunnassa oli muun muassa Janne Kivivuori, eikä opettaja uskaltanut oikein avoimesti puhua näistä asioista.”
Pentinkulman kansakoulun tehtävä oli opettaa oppilaita ja antaa heille valmiuksia ja tietoja, joilla selviytyä elämässä ja joiden avulla pystyy erottamaan oikean väärästä ja kykenee käsittelemään maailmankaikkeutta, todistamaan tai kumoamaan Jumalan olemassaolon. Koulu ei kuitenkaan ollut heidän hurmahenkisen opettajansa isänmaallista kiihkoilua vartena.
***
Muistan hamasta lapsuudestani, kuinka kansakoululuokassamme vierailleet lahkolaiset pyysivät niitä nostamaan kätensä, jotka haluavat lähteä seuraamaan Jeesusta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki nostivat kätensä. Lahkolainen kysyi tältä yhdeltä, miksi sinä et halua lähteä seuraamaan Vapahtajaa. Poika sanoi, että isä on määrännyt hänen tulemaan koulusta suoraan kotiin, vaikka Hakalan ahteella olisi Ristus ja kaikki muut menisivät sitä katsomaan, niin sinä tulet koulusta kotiin.
Ei siitä pojasta myöhemmin kuitenkaan tullut uskonnotonta eikä pakanaa. Kävi rippikoulun, ja yhä häntä säväyttää tähän aikaan vuotta kajahtava ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…”
(694.)