Alkoivat tämän aamun toimet kiusallisesti. Koetin toimia ripeästi ja myös reippaasti noustuani ja ryhdyttyäni aamiaisen valmistamiseen. Täytin kahvinkeittimen vesisäiliön ja asetin samalla uuden suodatinpussin paikoilleen ja toisella kädellä ripottelin lautaselle moniviljahiutaleita ja niiden sekaan banaaninviipaleita, vadelmia ja päälle vettä. Lautasen laitoin puoleksitoista minuutiksi mikroon. Kahvijauhe suodatinpussiin ja virta päälle.
Leipiä voidellessani huomaan, kuinka kahvinkeitin pärskii kuumaa vettä työtasolle, lattialle ja vetolaatikkoon jauho- ym. pussien päälle. Voi helevetti, älähdän ja katkaisen kahvinkeittimen virran, tempaisen puolilleen valuneen vesisäiliön irti ja laitan sen jäähtymään lavuaariin. Nostelen vetolaatikosta märän lettutaikinapussin, useita makaronipusseja, talkkuna-, peruna- ja vehnäjauhopussukoita. Siellä on vaikka mitä: puolikarkeita vehnäjauhoja, riisiä hienoa merisuolaa, couscous-rasia, Nalle-mannaa… Onneksi vesi ei ole päässyt kostuttamaan itse aineksia.
Ei auta kuin laittaa rätti ja moppi heilumaan. Kuivatessani lattiaa ja työtasoa, täytän uudelleen vesisäiliön ja laitan keittimen päälle. Kuivaus onnistuu yllättävän nopeasti.
Puuro maistuu ja vadelmat säväyttävät makunautintoa ja pyyhkäisevät töppäilyn tuottaman suuttumuksen unhoon. Kahvin ja sanomalehden jälkeen Skype-yhteys tuonne Kainuuseen aloittaakseni Hesarin tietokilpailun. Kysymykset vaikuttavat vaikeilta ja entistä vaikeammiksi ne muuttuvat yllättävien ja hiuksenhienojen vastausvaihtoehtojen takia. Niin kuin sekin, että miltä vuodelta on nykyinen kiekonheiton maailmanennätys?
Vastaamme väärin, mutta oikean vastausvaihtoehdon jälkeen toteamme, että ”näitä dopingtuloksia”. Jürgen Schult heitti vuonna 1986 ME:ksi 74.08. Ja kuinka ollakaan hän oli DDR:n valtiollisen urheiluohjelman kasvatti.
Sen sijaan jopa triviaaliksi määrittelemme kysymyksen, kuka Suomen presidenteistä taisteli Lauri Törnin kaukopartiojoukoissa? Sen sijaan toista äärimmäisyyttä edustaa Helsingin kadunvarsipuiden määrä. Niitä on 30 000 kappaletta.
Capu alkaa pyöriä levottomasti jaloissani. Se näet hoksasi, että Skype-yhteys on päättynyt ja on aika lähteä aamulenkille. Viisas koira. Kietaisen kaulapannan Capulle ja lähdemme.
Sportstrackerin mukaan aamulenkkimme pituus on 1,1 kilometriä. Lähes jokaisena niinä aamuina, jolloin olen lähtenyt uimaan, olemme Capun kanssa tehneet tämän lenkin. Tänä vuonna niitä on ollut 37 eli matkaa niistä on kertynyt 40,7 kilometriä. Sen lisäksi olemme tehneet muitakin kierroksia. Uintia tämän laskelman mukaan sen sijaan on tullut toukokuun puoliväliin 111 km eli 37×3.
***
Helleraja ei näillä mailla tänään ylity, vaikka muuten nautiskellaan leppoisasta ilmasta, ajattelen lähteä jossakin vaiheessa Quartzilla lenkille. Toissapäiväisen noin 61 kilometrin Seinäjoki-Nurmo-Lapua-Halkosaari-Seinäjoki -polkaisun jälkeen uusi polkupyöräni, siis tämä Quartz, tuntuu näillä lakeuksilla kelpo menijältä.
Liitin Simpsiön ja Karhunmäen puolivälissä ottamani valokuvan hauskasti ääntyvästä ja mysteeriseltä kuulostavasta tienviitasta Kakuliskeppi.
Kotona nimen arvoitus selvisi Suomen murteiden sanakirjasta:
”Z:n muotoinen puukapula, joka yhdistää kakkula-aisat niiden väliniskassa olevasta silmukasta ajokalun vetosilmukkaan.”
(693.)