Jos ”peruutettu” on kouraissut lähimmin siinä vaiheessa kun niska kenossa on katsellut lentokentällä lähtevien lentojen luetteloa ja oman lennon rivillä lukee ”cancelled”, päällimmäiseksi nousee voimaton suuttumus. Se laantuu nopeasti omaan mahdottomuuteensa, ja harkinta voittaa.
Normaalioloissa lentoja tulee ja menee ja aina löytyy jokin vaihtoehto päästä perille. Mutta kuka siihen olisi tottunut, että ennalta sovittu asia peruuntuu muista kuin omasta syystä, tuskin kukaan. Tällainen kokemus kuitenkin sattui minulle, kun äskettäin palasin Lapista etelään, eikä matka Rovaniemeltä jatkunut suunnitellusti junalla, vaan bussilla Ouluun. Loppujen lopuksi kaikki sujui alun olemattoman tiedotuksen jälkeen vaivattomasti, mutta vähän kuin sivustakatsojan roolissa.
Vielä jokin aika sitten lehdissä ilmoiteltiin pahaa aavistamatta suuremmista ja pienemmistä tilaisuuksista ja kekkereistä, eikä aikaakaan kun niitä alettiin peruuttamaan ja siirtämään, ja sama härdelli jatkuu. Elämme kovia ja epävarmoja aikoja, ja kaiken takana on koronavirus.
Pirtsakka lauaja Anne Mattila esitti muutama vuosi sitten hitiksi noussutta Perutaan häät. Tosin minulle ei selvinnyt, miksi laulun häät olisi pitänyt perua. Iskelmässä on ehkä ollut totta toinen puoli — häitä kai perutaan muuallakin kuin iskelmässä – ja on toimittu periaatteella: parempi lyhyt häpeä kuin pitkä katuminen.
Syntymäpäiväkekkerien, neuvoskahvien, iltamien, palaverien ja muiden sen kaltaisten tilaisuuksien peruuttaminen käy helposti, mutta mitä suuremmasta, peräti kansallisesta tai kansainvälisestä, kokoontumisesta on kyse, sitä työläämpi perua. Tokion olympialaiset olivat jo viimeistä silausta vaille valmiit, mutta maailman nuorison terveys meni kaiken edelle, ja välivuoden jälkeen Tokiossa kamppaillaan citius, altius, fortius –hengessä. Eivätkä olympialaiset jää ainoiksi urheilukisoiksi, jotka perutaan, niitä tulee lisää.
Yksi, kaksi aja!… Lähtö perutaan.
Kuva: Pietarissa satuin joskus seuraamaan nallen performanssia.
(983)