Hollmenkollenin viidelläkympillä Iivo Niskasen kohtalo koitti 43 kilometrin kohdalla. Minä koin täällä Saariselällä noilla kilometrilukemilla suurta helpotusta. Enää vain puolisen kilometrin rypistys mökille.
Minut ja Iivot erottaa muukin kuin voiton tavoittelu Holmenkollenilla ja karvapohjilla lykkiminen Saariselällä. Minulle mpiisasi juhlavasti sanoen itseni voittaminen ja kauden tähän asti pisin hiihtolenkki. Eikä minun tarvinnut vaihtaa suksia, sillä mukanani on vain Rossignolin karvapohjat, ja niillä mennään. Iivon kärsimys alkoi suksien vaihtamisesta ja sijoitukseksi tuli 16:s. Näissä maisemissa sillä voisi jättää jälkeensä muutaman kiinalaisen, jos heitä täällä vielä olisi.
Lähtiessäni sunnuntaina hiihtelemään säätiedotus lupasi suotuisia oloja. Palopäälle noustessani havaitsin ladulla edessäni varjoni, siis aurinko paistoi! Se loppui lyhyeen ja matka jatkui toki ihan siedettävissä oloissa.
Moitakurun kahvilassa meitä varhaisia hiihtäjiä oli viisi, joille kahvilan emäntä oli naistenpäivän kunniaksi loihtinut piirakoiden ja nisujen lisäksi herkullisen täytekakun. Kermavaahtokuorrutuksen päällä oli kullankeltaisia lakkoja. Koska puhelinyhteys toimi, maksoin kätevästi sillä, koska käteistä en ollut varannut mukaani.
Kolme venäläistä, kaksi naista ja mies, purskahtivat nauruun kun aloitin small talkilla ja sanoin ”njiet holotna”. Englannin avulla koitin selvittää kielisukulaisuuttamme mainitsemalla esimerkkeinä yhteisistä sanoista ”putkan” ja ”manttelin”.
Moitakurusta latu laskee loivasti Luttoon ja sen jälkeen lähtee nousuvoittoisesti Vellinsärpimän ohitse ja hiihtäjän jo tuntiessaan hartioissaan voimien hupenevan tarjoutuu ikään kuin hyvitykseksi pitkää laskua ennen kuin Taajostuvalta lähdetään riuskasti kapuamaan Luuvaaralle. Sieltä alas Luulammelle on parasta tulla jarrutellen.
Luulammen kahviossa nautin kuuman mehun ja muhkean munkin. Maksun lupasin hoitaa käteisen puuttuessa puhelimella kunhan pääsen ihmisten ilmoille. Perillä tuvassa huomasin, ettei ottamani valokuva pankkiyhteydestä ollut onnistunut. Soitto maanantaina Metsähallituksen luontopalveluihin ja niin sain Luulammen kahvionhoitajan puhelinnumeron. Minua neuvotaan soittamaan vasta illalla, jolloin kahvilanpitäjä on kotona, sillä yhteys ei kanna päivällä Luulammelle.
Kotopuolesta tuli viesti: Väiskillä mustikka kukkii – kotona vaasissa piirongin päällä. Lienee hänen tuhannen kierroksen hiihtotavoitteensa täynnä* kun kiinnostus luonnonilmiöihin ulottuu jo Linnanpuistoa kauemmaksi. Saas nähdä, koska Väiski ottaa ensimmäiset potretit Kyrkösvuoren talvihorroksesta heräävistä kyistä?
* Juuri tulleen tiedon mukaan Väiskin kierrosmäärä on nyt 960 ja hän aikoo tehdä 50 kierrosta kävelle. Hänen tavoitteensa on tänä vuonna 1010 kierrosta. Aika ukko.
(977.)