Kuvan pipopäinen mies voisi olla roolihahmo, joka pelastaa James Potkukelkan eli A-aa- apuuuva-tyypin milloin mistäkin tilanteesta, mutta hän muistuttaa myös Pekka Puupäätä, niin muistuttakoon. No, joka tapauksessa hän on juuri täyttänyt litran pullon appelsiinimehulla.
Hänen samoin kuin muidenkin kuluttajien iloksi myymälöihin on ilmestynyt näitä appelsiineista mehua puristavia laitteita, tai on niitä voinut olla pidempäänkin, mutta pipopäinen Pekka Puupään näköinen mies hiffasi ne muutama kuukausi sitten, ja se on ollut siitä lähtien miehellä menoa. Lähes addikti-vauhdilla.
Kyseinen mylly puristaa litran mehua reilusta kahdesta kilosta appelsiineja ja hintaa sille tulee hieman päälle neljä euroa, tuossa Kivistön S-marketissa 4,49€. Mehun valmistamista asiakas pääsee seuraamaan hyvin läheltä ja osallistumaan pullotukseen. Sellainen interaktiivinen prosessi tehoaa keneen tahansa. Zümec- nimisen laitteen yläosan säilöä on täytetty appelsiineilla, joita masiina halkoo surutta ja puristaa niistä tuoretta mehua, kun kuluttaja vääntää hanasta lorottaakseen nektariinia pulloon.
Mehu on tuoretta sillä se syntyy lähellä raaka-ainetta. Eikä siihen lisätä mitään ja siihen sopii Cocacolan tölkistä maininta Zero sugar, sokeria nolla. Mehu on terveellistä, sillä jo vilkaisu sen hyviin ominaisuuksiin vaikuttaa loputtomalta. Se ehkäisee närästystä, huoltaa maksaa, pitää diabeteksen kurissa, on vatsaystävällistä… Pekka Puupään näköinen kuluttaja tykkää naukkailla sopivan kirpeää ja kylmää appelsiinimehua muutenkin kuin janoon. Se maistuu myös aterian yhteydessä.
Luullakseni tuollaiset mehua puristavat laitteet lisäävät appelsiinien kulutusta, enkä oikein tiedä, mitä järkeä on itse kuoria appelsiini, irrottaa siitä lohkoja ja popsia niitä, kun hedelmän ydin tiivistyy mehuun. Appelsiinin nauttiminen vanhanaikaisesti eli ensin irrottaa pieni pala sen yläosasta ja sen jälkeen viiltää veitsellä kuoreen sopivanlevyisi lohkoja, joita on helppo irrottaa ja syödä ne. Kuoren voi tietysti riipiä pois sormin, mutta siinä voi helposti appelsiinista pirskahtaa mehua valkoiselle paidalle, kirjan sivuille ja jopa silmään.
Taidan mennä jääkaapille ja ottaa hörpyn omassa valvonnassani pulottamaa raikasta appelsiinimehua. Se täyttää suun ja tuo tänne pimeään ja loskaisen marraskuuhun häivähdyksen sieltä, missä appelsiinit kasvavat.
(954.)