Päätin kahden kuukauden – 7. kesäkuuta 6. elokuuta – uintitauon viime keskiviikkona. Tauko oli pakon sanelema, ja sen aikana tunsin oikean polven tekonivelen mukautuneen osaksi elimistöni toimintaa. Siis oli aika mennä uimaan.
Altaaseen ei sopinut loiskahtaa ja töksähtää jalat pohjaan kuten aiemmin. Nyt veteen piti mulahtaa hallitusti ilman tärähdystä, joten se tapahtui vasemman jalan varassa ja jolla myös ponnautin itseni päädystä vauhtiin. Ensimmäiset potkut sujuivat niin kuin pitääkin eli tekonivelellä varustettu jalka toimi teknisesti hyvin ja ilman kivun tuntemuksia. Vapaauinnin potkussa jalka on ojennettu ja polvi hieman jännittynyt ja uuteen potkuun polvi taipuu lievästi. Potku alkaa ja saa voimansa lonkasta, ei polvesta. Aloittelija, jonka vapaauinnin potkut lähtevät polvesta, uintiasento on luonnoton ja energiaa tuhlaava.
Käännökset sujuivat yhdelläkin jalalla ponnistaen. Käännöksiä kolmen kilometrin uintiin mahtuu 120. Laskeskelin, että jos jokaisesta käännöksestä nipistää pois kaksi sekuntia ja ui normaalia matkavauhtia, tietää se neljän minuutin aikaparannusta. No, tässä vaiheessa ei vielä ole tarvetta pyrkiä samoihin aikoihin, kuin ennen tekoniveltä. Kyse on vielä kuntoutumisesta, ei nopeusharjoituksesta. Senkin panin merkille, ettei metallinen, muutaman sadan gramman painoinen tekonivel aiheuttanut uidessa tasapaino-ongelmia.
Tämän viikon kuuteen uintikilometriin olin tyytyväinen. Uinti on hienovarainen laji. Siinä ei tarvitse varoa tärähdyksiä, ei horjahteluja eikä pelätä nilkkojen nyrjähtämisiä. Oikeastaan se on ainoa liikuntamuoto, jota kaksi kuukautta sitten tekonivelen saanut pystyy lähes täysillä harrastamaan. Ei sen puoleen, kyllä tällä nivelellä sujuu jo kilometrin koiralenkkikin, kunhan varoo, ettei nelijalkainen ystävä hihnan päässä ryntää fasaanin tai muun vieraslajin perään.
Uimahalli oli viimeisen viikon supistetusti avoinna ja tilaa altaassa oli. Ensi viikosta lähtien aukioloajat normaalistuvat, ja silloin koululaiset tuovat vilskettä ja elämää. Myös uintiurheilijat alkavat palailla kesätauolta Sekin tällaiseen vuosia jatkuneeseen harrastukseen kuuluu, ettei jonain aamuna havahtuu, ettei pukuhuoneen tietyille paikoille enää ilmesty tuttua eikä armoton löylynheittäjä enää hätistä saunojia pois.
Syksyn kuluessa asiat tarkentuvat.
(935.)