Kerroin 20.6., että olen tarttunut Vasili Grossmanin yli 800- sivuiseen järkäleeseen Elämä ja kohtalo. Juhannuksen jälkeisellä viikolla se tuli päätökseen. Vihjeen kirjasta sain Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehniltä. Hän mainitsi Hesarin haastattelussa kesään kuuluvan kyseisen romaanin. Tarvitseeko lukuvalinta sen kummempia perusteluja?
Aluksi jouduin ponnistelemaan kirjan lukuisten henkilöiden ja heidän sukulaissuhteidensa kanssa. Ne kuuluvat venäläiseen kirjallisuuteen. Myös toisistaan irralliset tarinat ottivat aikansa, kunnes niistä sitten muodostui kirjan otsikon toinen puoli, se kohtalo-osuus.
Romaanin Grossman sai julkaisukuntoon 1960, mutta hän ei sitä nähnyt kirjahyllyllä kansien välissä. Venäläisetkin pääsivät sitä lukemaan glasnostin ansiosta vasta vuonna 1988. Kirja torpedoitiin epäisänmaallisena ja Kremlistä julistettiin, ettei sitä julkaistaisi Neuvostoliitossa 200 vuoteen. Ei vaikka se olisi kuinka hyvä kirja. KGB takavarikoi käsikirjoitukset, joista kaksi ehdittiin toimittamaan Sveitsiin. Grossman kuoli syöpään 59-vuotiaana 1964.
Kirja keskittyy Hitlerin Saksan hyökkäykseen Venäjälle ja kulminoituu Stalingradin vaiheisiin. Puna-armeijan sotakirjeenvaihtajana toiminut Grossman oli ukrainanjuutalainen. Hän raportoi ammattitaitoisesti ja ansiokkaasti isänmaallisista sankariteoista, mutta häneltä ei jäänyt huomiotta sodan mielettömyydet niin omalla kuin vihollisenkin puolella, kuten juutalaisvainot, Stalinin hirmuvalta ja kansan kärsimys. Niistä hän rakensi romaaninsa, mikä koitui hänen kohtalokseen.
Kyse on merkittävästä teoksesta, peräti klassikosta, jonka tapahtumista on jo kahdeksan vuosikymmentä – tai ehkä juuri sen vuoksi.
Kirjan julkaisematta jättäminen Neuvostoliitossa ja salaisenpalvelun nuuskijoiden into etsiä kaikki käsikirjoitukset saa selityksen episodista, joka kulkee punaisena lankana läpi romaanin: Korkea-arvoinen SS-upseeri Liss ja venäläinen sotavanki, bolsevikki Mostowskoi näkevät kansallissosialismia ja venäläistä sosialismia yhdistävän lukuisat yhteiset piirteet.
Se on jo liikaa aatteen puhtauden vaalijoille.
***
Taidan seuraavaksi lukaista muutaman Martti Joenpolven novellin.
Vasili Grossmanin (1905–1964) reliefi Donetskissa. Grossman oli ukrainanjuutalainen kirjailija ja lehtimies. Koulutukseltaan hän oli kemian insinööri.
(930.)
